Uutiset

Lahtelaista, tottakai

Karjalalaiset toivat elämän pystysuorien monumenttien kaupunkiin

Mikä on Lahti? Lahti on Päijät-Hämeessä sijaitseva vuonna 1905 perustettu kaupunki, jossa oli vuoden 2005 alussa 98 349 asukasta. Kaupunki tunnetaan radiomastoistaan, Salpausselän urheilukeskuksesta sekä Sibelius-talosta. Kuuluisia lahtelaisia ovat Janne Ahonen, Toni Nieminen ja Jari Litmanen.

Vaan miksi ja millainen Lahti on? Entä miten Lahti on sadassa vuodessa paisunut lähes 100 000 asukkaan kaupungiksi kun Hämeenlinna ei 366 vuodessa ole kerännyt alueelleen kuin vajaat 47 000 asukkia?

Vastaus on etsittävä Lahdesta.

Marraskuun ensimmäisen päivän aamu ei ole suopea Lahdelle, eikä torin keskellä seisova matkaaja vakuutu kaupungin ylivertaisuudesta. Ilma on harmaa, talot ovat harmaita ja vähät liikkeellä olevat ihmiset ovat harmaita. Eloisaksi kehutulla torilla olisivat seuraavana päivänä markkinat. Nyt siellä on vain muutama koju ja kourallinen vanhuksia. Iskelmät raikaavat kaiuttimista.

Elämää löytyy torin laidalta kauppahallista. Kauppiaiden puheessa kuuluu Itä-Suomeen viittaava nuotti ja ihmiset juttelevat jopa ventovieraiden kanssa epähämäläisen innokkaasti. Siihen on syynsä.

Lahti saa kiittää nykyisestä suuruudestaan viipurilaisia. 25000 asukkaan kaupunki sai sotienjälkeisessä jaossa yli 10000 vilkasta viipurilaista teollisuusyrityksineen. Hämeenlinna sai joukon jo valmiiksi hämäläisittäin jurottavia antrealaisia.

Viipurilaiset toivat Lahteen oman tunnelmansa, jota 1980-luvun business city -visiot, lamavuosien gangsteritoiminta tai 2000-luvun moottoripyöräjengit eivät onnistuneet tuhoamaan. Kaupungissa uskotaan tulevaisuuteen, vaikka lama ja Neuvostoliiton kaatuminen nostivat huonekaluista ja vaatteista eläneen kaupungin työttömyyden ja veroasteen reilusti yli maan keskiarvon.

Sekalainen verenperimä näkyy myös liikenteessä, jossa karjalalaisella vallattomuudella tehdyt kaistanvaihdot yhdistyvät hämäläiseen ”et tuu mun tielle” -asenteeseen. Ulkopaikkakuntalainen on ihmeissään.

Lahti on pystysuorien monumenttien kaupunki. Kolmen hyppyrimäen ja kahden radiomaston lisäksi kaupungin nähtävyyksiä ovat linja-autoaseman torni, Eliel Saarisen suunnitteleman kaupungintalon torni ja Ristinkirkon torni. Vain Sibelius-talo rikkoo pystysuorat linjat muistuttamalla lasikuutioon suljettua puukuutiota.

Sinfonia Lahti esiintyy kuutiossa Osmo Vänskän johdolla niin menestyksekkäästi, ettei kukaan halua enää muistella kuinka 1980-luvulla sama kokoonpano esiintyi The Business City Orchestrana.

Rock on Lahdessa rento juttu. Sleepy Sleepers, Turo’s Hevi Gee ja Tehosekoitin eivät ottaneet sitä vakavasti, kuten ei ota lahtelainen rockyleisökään, joka vuodesta toiseen istuu ravintola Torvessa. Mikään ei ole muuttunut, paitsi tuopeissa kuohuva juoma.

Lahtelaiset ovat tapaus Mallasjuoman valossa pitkävihaista kansaa. Hartwall osti perinteikkään panimon ja lakkautti sen. Edes Suomen nykyaikaisimman panimon rakentaminen kaupungin laidalle ei lahtelaisia lepyttänyt.

Jonkinlaisena sovittelun osoituksena Hartwall palautti tämän vuoden alussa Lahden Erikois -oluen valikoimiinsa. Tosin ilman sanaa ”Lahti” etiketissä.

Hämeenlinnalaiselle Lahti on vieras paikka. Kanta-Hämeestä lähdetään ”kaupunkiin” Tampereelle tai Helsinkiin, vaikka Lahti olisi lähempänä. Se on väärässä suunnassa.

Lahdesta on tullut savolaisten puolimatkanpysäkki matkalla kohti etelää. Siellä tehdään hetki töitä ja sitten karataan pääkaupunkiseudulle. Väen vaihtuminen tuntuu ilmapiirissä.

Toimettomia arkipäiviänsä lahtelaiset istuvat kaduille levittäytyvissä akvaariomaisissa kahviloissaan tai korttelien laajuisen kauppakeskuksen sokkeloissa.

Ehkä siinä onkin Lahden salaisuus. Vaikka kukaan ei näytä tekevän mitään, niin silti aina tapahtuu. Väen vaihtuminen pitää dynamiikkaa yllä.

Lopuksi on käytävä vielä Salpausselällä. Suomalainen hiljentyy kunnioituksesta ison mäen juurella. Sieltä ovat Suomea maailmankartalle hypänneet niin Toni, Jari, Ari-Pekka kuin Mattikin.

Lumeton marraskuu luo mäelle kuitenkin apaattisen tunnelman. Huipullekaan ei pääse maisemia katsomaan, lipunmyyntikojun luukut on naulattu tiukasti umpeen. Kiva kun kävit, olisit tullut kesällä.

Ehkä teenkin niin. (HäSa)

Louvren lasipyramidin esikuva on Lahdessa.

Olympiahaave ja idän ihme
Legenda kertoo, että lahtelaisen kanssa on pystytty keskustelemaan jopa kolme ja puoli minuuttia ennen kuin tämä on ottanut puheeksi Salpausselän kisat. Lahden kaupunginjohtajan Tarmo Pipatin kanssa aikaa kädenpuristuksesta kisajuttuihin vierähtää hieman alle kaksi minuuttia.

Lahtea vuodesta 2003 johtanut Pipatti on reilusti ylpeä kaupungin tunnetuimmasta tapahtumasta ja ylistää 1920-luvun päättäjiä.

– Vaikka mistään brändäyksestä ei silloin tiedetty mitään, niin Lahdesta alettiin tehdä hiihtokaupunkia hurjalla intensiteetillä. Ja se kannatti. Nyt Lahti ja Holmenkollen ovat Pohjoismaiden tunnetuimmat paikat, Pipatti jylisee.

Seuraavaksi pitäisi saada MM-ralli sekä tietenkin olympialaiset. Vain päätös yhteispohjoismaisista olympiakisoista uupuu.

– Maastohiihto Lahdessa, alppilajit Lillehammerissa ja luistelut Tanskassa. Osaava organisaatio ja suorituspaikat ovat jo valmiina ja välimatkatkin ovat pienemmät kuin Torinon kisoissa.

– Kisapaikasta päättäminen on tosin olympialiikkeen asia, Pipatti huomauttaa kuin ohimennen.

Mutta se urheilusta.

Kun puheeksi otetaan Lahden tulevaisuus, niin sen uskotaan löytyvän rautateiltä. Kerava-Lahti -oikoradan ja yhteyden itään toivotaan nostavan kaupungin nilkkojaan myöten suohon vajonneen talouden takaisin pinnalle.

– Lahdella on loistava logistinen etulyöntiasema. Me olemme hyvässä paikassa Helsingin ja Pietarin välissä ja tulevaisuudessa yhteydet vain paranevat.

Idästä on ennenkin tullut hyviä asioita Lahteen. Kaupunki tuskin olisi nykyisenlainen ellei sinne olisi sotien jälkeen tullut isoa joukkoa viipurilaisia liikkeineen ja tehtaineen. Karjalan menetys oli Lahden voitto.

Pipatti: Orkesterit yhteen
Tarmo Pipatti vakuuttaa että Lahdessa Hämeenlinnaan ei suhtauduta kuin pikkuveljeen vaan naapuria pidetään kumppanina. Pipatti ylistää sitä ”draivia” millä Hämeenlinnasta ollaan kehittämässä kiinnostavaa asuinpaikkaa.

Yksi osa draivia on kulttuuri. Pipatin virkahuoneen seinällä kiiltelevät Lahden sinfoniaorkesterin kulta- ja platinalevyt. Pipatin mukaan menestys ei synny vain seiniä rakentamalla.

– Lahden kulttuurimenestys ei ole sattumaa vaan sitä on rakennettu 20 vuoden ajan 60 miljoonalla eurolla. Sibeliustalo on vain yksi lenkki tässä ketjussa.

Ehdotusta Lahden ja Hämeenlinnan kaupunginorkestereiden yhdistämisestä ei ole unohdettu. Pipatti uskookin, että yhteinen orkesteri tulee soittamaan sekä Verkatehtaalla että Sibeliustalossa.

– Ensi viikolla tätä taas pohditaan Hämeenlinnan kaupunginjohtajien kanssa, Pipatti toteaa haastattelun lopuksi ja poistuu jatkamaan kaupungin virallisia 100-vuotisjuhlia. (HäSa)