Kolumnit Uutiset

Laina, varkaus vai vahinko?

Marimekkoa epäillään puolen vuoden sisällä jo kolmannen kerran plagioinnista.

Nyt vertaillaan Heljä Liukko-Sundströmin keramiikkalaattaan taiteilemaa viljapeltomaisemaa ja uuteen tekstiilisarjaan sisältyvää Aino-Maija Metsolan Kuuskajaskari-kangasta.

Marimekon kohdalla näyttää nyt toteutuvan vanha sanonta: Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.

Keväällä yhtiö joutui myöntämään Kristiina Isolan Metsänväki-kuosin olevan kopio ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Primatšenkon kuvituksesta. Sen jälkeiset syytökset yhtiö on torjunut pontevasti, mutta onko epäilyksen siemen jäänyt jo itämään ihmisten mieliin?

Kaikessa edes jossain määrin luovassa työssä on täysin normaalia, että ideoita lainataan ja vaikutteita imetään ympäröivästä maailmasta. Samoja aiheita toistetaan ja varioidaan. Tämän vuoksi silloin tällöin törmätään myös kopiointiepäilyihin.

Ei ole harvinaista, että artisti julkaisee uuden kappaleen, joka tarkkakorvaisesta kuulijasta kuulostaa tutulta. Tarkempi analyysi voi osoittaa, että kappaleessa on osia, jotka joku toinen on säveltänyt jo paljon aikaisemmin.

Voi hyvin olla, että joku ihan aidosti luulee itse säveltäneensä jotakin muistin syövereistä pintaan pulpahtanutta. Anteeksipyyntö toki on paikallaan, mutta onko tällöin kyse plagioinnista vai vahingosta? Entä kenelle kuuluvat tekijänoikeudet ja teostokorvaukset?

Sivistyssanakirja määrittelee plagioinnin kirjalliseksi tai taiteelliseksi varkaudeksi. Helsingin yliopiston opiskelijoille suunnatuissa ohjeissa sen sanotaan tarkoittavan luvatonta lainaamista eli jonkun toisen laatima työn esittämistä omanaan.

Määritelmät painottavat tahallisuutta.

Tiedemaailmassa tunnetaan tapauksia, joissa esimerkiksi kokonaisia opinnäytetöitä tai jopa väitöskirjoja on kopioitu. Jos teksti toistuu sanasta sanaan ja kappaleesta toiseen sellaisenaan ilman lähdeviitteitä, on tekijän paha vedota vahinkoon.

Takavuosina toisessa opinahjossa tehdyn tutkielman kopioinnissa oli suhteellisen pieni kiinnijäämisriski, kun valmiista töistä oli olemassa vain kappale tai pari yliopiston kirjaston hyllyssä.

Internetaika on muuttanut kaiken. Toisaalta kopioitavaa tekstiä löytyy entistä helpommin, mutta toisaalta kopiosta kiinni jäämisen riski on kasvanut.

Oppilaitoksissa onkin viime vuosina otettu käyttöön internetpohjainen plagioinninestojärjestelmä, joka vertaa opiskelijan hengentuotosta nettiin, kustannettuun materiaaliin sekä järjestelmään aiemmin tallennettuun aineistoon.

Taiteissa internetiä käyttävä yleisö toimii vähän samaan tapaan plagioinninestojärjestelmänä. Jos esimerkiksi kuva uudesta kangaskuosista tuntuu epämääräisen tutulta, on asia nykyisin suhteellisen helppo tarkistaa.

Kaikkien luovien taiteilijoiden kannattaisikin muistaa, että kertaalleen keksityn idean käyttämiseen on aina olemassa myös laillinen reitti. Imagotappioilta ja korvausvaatimuksilta välttyy, kun kysyy lupaa etukäteen ja neuvottelee käyttöoikeuksista alkuperäisen tekijän kanssa.

Päivän lehti

21.1.2020