Uutiset

Laitoksella ja yhtiöllä on eroa

Viime kuukausien sähkön hintahulinoissa on yksinkertaisimmallekin kirkastunut, mitä eroa on sähkölaitoksella ja sähköyhtiöllä. Kun elettiin laitosten aikaa, sähkön hinta oli vakaa ja ennustettavissa. Laitoksen omistaja, monesti kunta tai kaupunki, ei edes osakeyhtiökään asettanut laitokselleen huikeita tuottovaatimuksia.

Sähkölaitokset oli rakennettu edistämään yhteistä hyvää, kartuttamaan hyvinvointia ja vaurautta. Riitti, että kilowattitunnista laskutettiin hinta, joka suunnilleen kattoi kulut ja mahdollisti tavanomaiset investoinnit.

Laitosten aika loppui sähkömarkkinat vapauttaneeseen lainsäädäntöön. Uskottiin sinisilmin, että avoin ja vapaa kilpailu suitsii hintoja.

Toisin on käynyt. Pörssiin viedyt ja niiden vanavedessä muutkin sähköyhtiöt toimivat normaalien liikeyritysten tapaan pyrkien maksimoimaan voittonsa. Väkeä pihalle ja taksat pilviin.

Tavoitteisiin on valjastettu myös yhtiöiden johtajat, joilta ruoskitaan kovia tuloksia muhkeilla palkoilla ja runsailla optioilla.

Pyrkimys yhteiseen hyvään on muuttanut muotoaan harvojen saalistukseksi. Kuluttajapololle ei jää muuta mahdollisuutta kuin maksaa tai hytistä kylmäänsä pimeässä. Valinta on yksin hänen, kukaan ei toki pakota sähkönkuluttajaksi.

Suomen kantaverkon, maakunnasta toiseen risteilevät voimalinjat omistaa Finngrid Oyj. Sen pääomistajina ovat Fortum ja Pohjolan Voima, energia-alan moniottelijoita molemmat.

Fingridin johto sai ankaran hepulin, kun venäläinen United Power esitti merikaapelin vetämistä Sosnovyi Borin atomimyllyltä Suomeen.

Jo pelkkä ajatus vaihtoehdon mahdollisuudesta, todellisesta kilpailusta, vistoi Fingridin pomoja niin, etteivät he sallinneet naamojaan kuvattavan järjestämässään kiihkeässä tiedotustilaisuudessa.

Sähköherroista on tullut kovin korskeita, heidän verkkoihinsa ei ole muilla tulemista. Markkinavoimat eivät näköjään siedä eivätkä halua kilpailua.

Säälittäviä ovat myös perustelut, miksi sähkön hintaa pitäisi tuota pikaa taas nostaa. Ennen hoettiin; vale, emävale, tilasto. Nyt se on muuttunut muotoon; vale, emävale, selitys sähkön hintapaineille.

Naamat punaisina sähköruhtinaat yrittävät solkata, että Suomessa on edelleen lähes EU:n hal vin sähkö. Niin pitää ollakin, meillä on kylmää ja pimeätä, etäisyydet ovat pitkiä.
Edullinen sähkö on kilpailuetu, jota ei pidä horjuttaa pienen porukan saalistuksella.

Korotuspaineita perustellaan milloin pakkasilla, milloin niukoilla sateilla. Viime päivät on hoettu, että talvi oli muka vähäluminen, jonka vuoksi vettä tulee vähän. Väite on niin väärä kuin voi olla.

Ikäänkuin taivaalta satanut vesi tai lumi olisivat yhtiöiden omaisuutta.

Mitä yrittäjyyyttä tämä tämmöinen on, kun pienikin riski kuivasta kesästä rahastetaan jo etukäteen asiakkailta?
Pajuköyden syötön sijaan voisi sanoa asiat suunnilleen niin kuin ne ovat.

– Olemme pohjattoman ahneita. Maksakaa tai palelkaa.

Monet kartellit räjäyttänyt Kilpailuviraston ex-johtaja Matti Purasjoki on pantu penkomaan hinnoittelun syntyjä syviä. Menestystä!

Päivän lehti

10.4.2020