Uutiset

Laiton mikä laiton

Osuipa silmiini Juhani Lindgrenin mielipidekirjoitus (Hämeen Sanomat 4.12.2004). Eriskummallista venkoilua hyökkäyssodan puolustamiseksi.

Persianlahden sodassa 1991 oli kysymys Irakin karkottamisesta Kuwaitista, suvereenista valtiosta, joka oli joutunut hyökkääjän miehittämäksi. YK:n silloinen valtuutus ei koskenut sodan laajentamista Irakiin.

YK ei ole katsonut missään päätöslauselmassa oikeutetuksi hyökkäyssotaa

Irakia vastaan ja maan miehittämistä sen jälkeenkään. Yhdysvaltain hyökkäys suvereeniin valtioon oli laiton, niin kuin kaikki hyökkäyssodat. Se ei ollut mikään rauhanturvatehtävä. Irak ei ollut enää hyökkäämässä sen paremmin naapureihinsa,

Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihinkaan. Siitä olivat riittävinä todisteina Hans Blixin asetarkastuskomission tutkimustulokset.

Irakiin tehdyn hyökkäyksen selkeimmät motiivit olivat Yhdysvaltain, erityisesti maan energiateollisuuden, strategiset edut. Hyökkäystä ei voi puolustella yhtään sen paremmin kuin Neuvostoliiton hyökkäystä strategisten etujensa ajamiseksi suvereeniin Suomeen syksyllä 1939.

Mitä taas Saddamiin tulee, hänet olisi (koplineen) saatu aikaa myöten syrjään vähemmän tuhoa ja kuolemaa tuottavilla keinoilla kuin hyökkäyssota, joka muun hävityksen lisäksi näyttää syösseen Irakin anarkiaan ja terrorismin kasvualustaksi.

On hyvä, että YK:lla on pääsihteeri ja Suomella presidentti, joilla on moraalista selkärankaa todeta laiton laittomaksi, kätkeytymättä mitäänsanomattomien diplomaattisten kohteliaisuuskiemuroiden taakse.

Tasavallan presidentin Tarja Halosen ulkopolitiikkaa hykkäyssodan tuomitsemisineen näkyy mielipidetiedustelujen mukaan kannattavan ainakin noin neljä viidesosaa Suomen kansasta. – ”Kyllä kansa tietää”, totesi Veikko Vennamokin aikanaan.

Esko Mäkelä

VTM

Hämeenlinna

Päivän lehti

3.12.2020

Fingerpori

comic