Uutiset

"Laitosapulaisten työpolut" nuijittiin väkisin läpi

Kaksi vuotta sitten Hämeenlinnan kaupungin perusturva ryhtyi puuhaamaan mitoituksia päiväkodeissa työskentelevien laitos- ja osastoapulaisten suhteen.

Tarkoituksena oli tehdä apulaisten kesken siirtoja niin, että jokaisessa päiväkodissa olisi työn määrää vastaava joukko tekijöitä.

Huhtikuussa 2007 saimme käsiimme päätöksen ”laitosapulaisten tulevista työpoluista työnantajan näkökulmasta”. Päätös oli päivätty 21.3. 2007 ja siihen oli nimetty ne henkilöt, jotka tulevat siirtymään pois nykyisestä päiväkodistaan talotekniikan piiriin.

Asiaa koskevat yhteistoimintamenettelyt kuitenkin järjestettiin vasta viikkoa myöhemmin, mikä oli melkoinen järkytys, koska mitään vaikuttamismahdollisuuksiahan ei näin ollen annettu. Siirrot tehtiin koulutuksen ja työuran pituuden perusteella.

Hieman outoa on, että muun muassa merkonomi, parturi ja artesaani ovat pätevämpiä jäämään nykyiseen työsuhteeseensa kuin he, joilla on laitosapulaisen koulutus. Neljän vuoden työura arvotettiin korkeammalle kuin 23:n.

Yhteistoimintaneuvottelut eivät täyttäneet lain piirissä mainittuja vaatimuksia, neuvottelun pohjaa ei toimitettu määrättyä kolmea päivää ennen ja liitteet olivat puutteelliset. Lisäksi neuvotteluissa oli varattu puoli tuntia työntekijää kohden. Kun aika umpeutui työntekijä ulos ja seuraavaa sisään.

Onneksi lähin esimies oli kuitenkin varustanut neuvottelua varten: ”rumia ei saa puhua”, ”ääntä ei saa korottaa”, ”ja paperit te sitten allekirjoitatte”.

Myöhemmin lisäksi tuli käskytystä, kuinka siirrettävät eivät saa kommunikoida keskenään asiasta, myös yhteydenotto juristiin kiellettiin. Viimeistään tässä vaiheessa mielessä kävi ”tervetuloa Neuvostoliittoon”.

Tähän asti on ollut ilo ja onni olla kunnalla töissä. Esimiehen käyttäytyminen ja tiedottaminen oli kuitenkin se suurin pettymys. Kahden vuoden ajan kysyttäessä, onko vaaraa joutua siirtymään, vastaus oli säännöllinen ”Älkää höpsikö, ei teillä hätää ole”.

Olisi moni osannut varautua ja ryhtyä uuden paikan etsintään, jos olisi tiennyt. Nyt kuitenkin sanotte että eihän kukaan potkuja saa, eihän? No ei, paperilla.

On kuitenkin melko mahdotonta ajokortittoman siirtyä kiinteästä työpaikasta vaihtuvaan ja yksinhuoltajan laskea kolmisensataa euroa tuloistaan pois. Ja kun talo on kerran lähistölle rakennettu, paha sitä on pyörille nostaa.

Ja vielä, pankki se ei hyvällä katso, kun asuntolainan maksusuunnitelma menee uusiksi. Jos ahdistaa, esimies neuvoo: mene psykologille! Siellä ne auttaa.

Työntekijät on saatettu pakkotilanteeseen, jossa heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa lainkaan oman työpaikkansa kohtaloon: joko allekirjoitat tai lähdet.

Päätökset nuijitaan läpi vauhdilla, joka alkaa tuntua järjellä ajatellen jo hämärältä. Parissa viikossa on laitettu yhdeltätoista elämä uusiksi eikä valittaa saa.

Tarja Leppänen

Leena Laine

Tiina Kairenius

Kirsti Lepistö-Kaitala

Hämeenlinna

Päivän lehti

27.5.2020