fbpx
Kolumnit Uutiset

Lajikateus synnyttää yhden lajin harrastajia

Entinen huippujalkapalloilija Jari Litmanen on puhunut monipuolisen liikunnan merkityksestä lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän kiekkoili pitkään jalkapallon rinnalla, eikä yhden lajin harrastuskertoja lapsuudessa ollut viittä kuutta kertaa viikossa.

Viimeksi Litmanen puhui asiasta Olympiakomitean pelaajapolku-päivässä.

Koomista on, että huippu-urheilijoita pyydetään usein puhumaan nuoruudestaan ja siitä, kuinka he ovat menestyksen saavuttaneet. Samaan aikaan urheiluseurat viisveisaavat siitä, mitä huippukiekkoilijat tai futaajat kertovat elämäkerroissaan nuoruuden treenaamisestaan.

Tärkeintä suomalaisessa urheilumaailmassa tuntuu olevan treenikertojen määrä ja pituus. Mitä enemmän, sitä parempi, oli harrastaja minkä ikäinen tahansa.

Kun yhden lajin treenejä on melkein joka päivä, kustannus- tai aikataulusyistä on valittava yksi laji.

Seuroissa on selkeästi lajikateutta. Monipuolisesta harrastamisesta puhutaan, mutta käytännössä se tehdään vaikeaksi.

Seurat eivät ole ainoita syyllisiä. Myös monet vanhemmat ovat kunnianhimoisia ja haluavat lapsensa pääsevän mahdollisimman pitkälle urheilussa.

Seurat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ja tutustuttaa muiden lajien harrastajia omaan lajiin ja päinvastoin. Esimerkiksi futaajat voisivat kerran viikossa käydä yleisurheilussa, karatessa tai vaikka voimistelussa. Näin yhden lajinkin harrastajat saisivat monipuolisuutta harjoitteluun ja kokemuksia, että muussakin lajissa voi pärjätä ja kehittyä.

Lasten liikkumisesta puhuttaessa keskusteluun nousee usein omatoiminen liikkuminen ja kysymys, mikseivät lapset enää pelaa ulkona. Pihapelejä on pelattu ennen paljon ja pihoilta on hankittu tarpeellisia taitoja esimerkiksi kaukaloon.

Maalaisjärjellä vastaus löytyy nopeasti. Liikkuvilla lapsilla ja nuorilla ei ole enää aikaa pihapeleihin, kun illan tunnit kuluvat harrastuksissa ja viikonloput peleissä tai kisoissa.

Onneksi sentään on tullut erilaisia hobby-ryhmiä, joissa ei ole tarkoituksenakaan olla Suomen paras, vaan harrastaa kerran viikossa hyvässä hengessä. Nämä ryhmät ovat ehkä niitä pihapelien korvaajia.

Johtuuko lajiorientoituneisuus siitä, että haluamme menestyä ja leipoa tulevaisuuden tähtiä pienistä lapsista? Todistaa, että osataan meillä muutakin kuin jääkiekkoa. Pieni maa, suuret haaveet, mutta millä hinnalla?

Menot