Uutiset

Lakikirja antoi idun romaanille

”Luvattomasti otettua tavaraa etsiessään taikka koti- tai henkilöön käypää etsintöä pitäessään taikka kiinnipanoa toimittaessaan, tapahtuipa se esimiehen käskystä tai käskyttä, toimikoon poliisikonstaapeli noudattaen voimassa olevia määräyksiä Joulukuun 19 p:nä 1889 annetussa asetuksessa Suomen uuden yleisen rikoslain voimaanpanemisesta.”

Näin tuimaa tekstiä tarjoilee Poliisimiehen lakikirja vuodelta 1934. Niteellä on iso rooli tamperelaisen lääkärin Simo Pajusen esikoisdekkarissa Murha menneiltä ajoilta. Dekkarin sankari, loimaalainen konstaapeli Jäppinen, tulkitsee opusta taajaan, kun kylällä iskee murhaaja.

Pajusella on kaksi syytä upottaa teokseensa lainauksia iäkkäästä lakiteoksesta. Ensinnäkin kirja on ainoa suora viite teoksen tapahtuma-aikaan, 1930-luvulle. Toisekseen lakikirja usutti Pajusen kirjoittamaan.

-Kipinä kirjoittamiseen on aina ollut olemassa, mutta kun löysin Poliisimiehen lakikirjan myyntikojusta Tampereen tallipihalta kesällä 2003, dekkari lähti juontumaan, Pajunen kertoo.

Paljon tarkistettevia yksityiskohtia

Hämeenlinnassa Simo Pajunen tunnetaan Kanta-Hämeen keskussairaalasta, jossa hän työskenteli toistakymmentä vuotta sisätautilääkärinä. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Tampereelle ja perehtyi poliisin ja kirjailijan ammatteihin.

Kirjailijan työssä Pajusen yllätti se, kuinka paljon työtä yksityiskohtien tarkistaminen teetti. Vaikka tarina häkämyrkytykseen kuolevasta yksinäisestä miehestä on pääosin sepitettä, Pajunen halusi ajankuvan olevan rikaton.

-Piti selvittää esimerkiksi se, että Pohjois-Amerikkaan on todella kulkenut siihen aikaan sennimisiä laivoja kuin kerron, tai että Musta Pekka -kortit ovat jo olleet olemassa.

Loimaan maaseutu sen sijaan oli helppo kuvattava. Pajunen sijoitti poliisitutkinnan oman lapsuuskotinsa maisemiin.

-Tienhaarat ja sepänpajat ovat samoilla paikoilla kuin lapsuudessani. Olin lapsi vasta 1940-luvulla, mutta ei maaseutu ollut siihen mennessä juuri muuttunut. Hevospelillä liikuttiin, hän kertoo.

-Kylällä myös pyöräili isokokoinen konstaapeli Jäppinen, eräänlainen myyttinen hahmo.

Äreä isäntä pääsi kirjaan

Mutta mitäs mitäs? Hämeenlinnassa koulunsa käynyt ja vuosikausia paikallisessa sairaalassa työskennellyt mies menee ja sijoittaa kirjansa Loimaalle!

Pikku myönnytyksenä Hämeenlinna on kuin onkin mukana tarinassa.

Johtolangat tuovat konstaapeli Jäppisen parin päivän pikavisiitille. Hän majoittuu Matkustajakoti Vanajaan, tekee kävelykierroksen keskustassa ja aterioi loistokkaassa Asemaravintolassa. Seuraavana päivänä hän suuntaa jalan kohti Ahveniston parantolaa, jossa eräs jututettava majailee.

-1940-luvulla matkustin vanhempieni ja tuttavaperheen kanssa Hämeenlinnaan. Asuimme pari yötä Vanajassa. Olin alle 10-vuotias ja juoksentelin muiden lasten kanssa pitkin käytäviä. Paikan pitäjä hieman komenteli meitä, Pajunen muistelee.

-Tein matkustajakodin isännästä kirjassakin hiukan äreän. Näin sitä voi maksaa takaisin lapsuuden muistoja, hän myhäilee.

Hän ei kertomansa mukaan nyt suunnittele toisen kirjan kirjoittamista, vaikka ”ajatuksia on”.

-Ei nyt pelotella ketään, mutta esimerkiksi Hämeenlinna on hyvin suotuisa paikka murhalle, hän nauraa. (HäSa)