Kolumnit Uutiset

Lakivaliokunnan enemmistö on ajastaan jääneitä

Vuotta 1967 ennen syntyneet vastustivat eduskunnan lakivaliokunnassa sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevaa kansalaisaloitetta. Jakolinjalle osuneista RKP:n Stefan Wallin äänesti kansalaisaloitteen puolesta, mutta hän oli vain säännön vahvistava suomenruotsalainen poikkeus.

Ei silloin 1960-luvun lopulla tai edes 1970-luvun alussa mistään homoista tiedetty, eikä varsinkaan puhuttu, kun sukupolveni maailmankuvia luotiin. Asenneilmaston mittari oli se, että homoseksuaalisuus oli määritelty rikokseksi vuoteen 1971 saakka.

Jos meillä aikamme lapsilla ei ole ollut tilaisuutta avartaa maailmankuvaamme, se on voinut jämähtää patavanhoillisten aikojen syövereihin.

Valiokunnan äänestyksestä myöhästynyt Mikael Jungner (sd.) lohkaisi peräti kuolemattoman totuuden: Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee jossakin vaiheessa voimaan, koska nuoret kannattavat sitä.

Kukin voi kysyä asiaa omalta lähipiiriltään. Nuorilta löytyy sekä kypsyyttä että viisautta. Tulevaisuus on onneksi heidän, ei meidän 1960-luvulla syntyneiden kalkkisten.

Todennäköisin vastaus on sen hämmästely, että miksi nyt noin hölmöjä kysyt. Tietysti avioliitto on kaikkien oikeus. Ei seksuaalinen suuntautuminen kuulu kenenkään arvioitavaksi. Se on vain ja ainoastaan yksityisasia. Vanhemmilta tai isovanhemmilta ei asiaa kannata ehkä kysyä. Jos se ei kuulu heidän maailmaansa, ei sillä kannata heitä myöskään vaivata.

Markkinavoimien hallitessa joka sortin seksuaalisuus on kauppatavaraa, kattaukseen kuuluu jopa korostetusti homoseksuaalisuus.

Ainakaan minä en tarvitse asennemainontaa, käännytystyötä tai varsinkaan tuputusta.

Olen oman maailmankuvani jo avartanut, mistä kiitän vain ja ainoastaan elämää. Se pitää tapahtua omakohtaisesti ja riittävän lähellä, siten, että arvot loksahtavat kerralla kohdalleen

Ikääntyvänä lihaa syövänä heteromiehenä on hienoa huomata, että omia asenteita ei ole sittenkään myöhäistä korjata.

Kovasti on saarnattu suvaitsevaisuudesta. Nyt se on enemmän kuin arvossaan. Ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tarvitaan kuitenkin toiseen suuntaan kuin tähän asti on totuttu.

Ei sekään tee ihmistä sen huonommaksi, että hän pitää kiinni avioliitosta vain miehen ja naisen suhteeseen kuuluvana instituutiona. Kukin nojatkoon omaan peruskallioonsa.

Niin se vaan maailma muuttuu. Surullisinta onkin lähinnä se, että eduskunnasta ei näköjään löydy riittävästi kansakunnan avarakatseisia suunnannäyttäjiä.

Sitä varten päättäjät on valittu, että he asettavat omat ratkaisunsa myös rohkeasti valitsijoidensa arvioitavaksi.

Jos kansalaisaloite menisi läpi ilman moneen kertaan kuultua kahdensuuntaista paatosta, voisi olettaa, että myös yleinen ilmapiiri voisi tässä Suomemme maassa edes vähäsen vapautua.