Kolumnit Uutiset

Lakkautus on kitkerä kiitos verenluovuttajille

Ensimmäinen verenluovutukseni perustui puhtaasti pakollisuuteen.

Ei Pohjan Prikaatin reservialiupseerikoulun oppilailta halukkuutta kyselty, kun kävi karu komento verta luovuttamaan. Joukkueenjohtajani perusteli asiaa lähinnä sillä, että moni meistä saattaisi piankin vuotaa kuiviin, joten on hyvä ottaa verta varalle.

SPR:n Oulun veripalvelun vierailu Hiukkavaaran kasarmilla aloitti lämpimän suhteeni verenluovutukseen. Veriryhmäni sattui olemaan O-, joten tunsin yleisluovuttajana itseni peräti tarpeelliseksi ihmiseksi.

Ripaus inhimillisyyttä siinä elämäntilanteessa oli mannaa sielulle.

Onhan se myönnettävä, että Suomen raskaassa nuoren miehen sydän on ylipäätäänkin syrjällään taivaallisen kauniisiin sairaanhoitajiin päin.

Vastaavien joukkoverenlaskujen kautta on uskoakseni moni muukin löytänyt verenluovutuksen.

Veripalvelu lopettaa kahdeksan veripalvelutoimistoaan ja niiden joukossa Hämeenlinnan toimipaikan. On masentavaa, että tehokkuus sanelee ihmisten auttamisessakin. Selittäkää mitä hyvänsä, mutta lakkautus on kitkerä kiitos verenluovuttajille.

Luovutettu veri on kauniissa puheissa elävä lahja, joka annetaan suoraan sydämestä. Veripalveluiden lakkautuspäätös on kotoisin jostakin ihan muualta.

Tehokkuuskiima ajaa kauniiden periaatteiden yli, eikä ketään tunnu hetkauttavan, että irtisanomisuhka koskee jopa 70 henkilöä.

Vapaaehtoisuuteen perustuva veripalvelu on nauttinut kansalaisten laajaa hyväksyntää ja arvostusta. Verestä ei makseta, ja sitä on pidetty suomalaisena kunnia-asiana. Juuri tämän kaiken takia supistuksia ei voi purematta niellä.

Verenluovuttajia koskevat tiukat vaatimuksetkin ovat ymmärrettävissä niin kauan kuin ne täyttäviä verenluovuttajia riittää.

Veripalvelu selittää, että veren tarve on vähentynyt, mutta toivoo heti perään, että aktiiviset verenluovuttajat jatkavat luovuttamista. Siinä on melkoinen ristiriita.

Viesti saatetaan lukea niin, ettei luovuttajia enää tarvita.

Ilmeisesti sairaaloissa on tapahtunut taas jotakin edistyksellistä, josta mainitaan tieto nyt ihan kuin ohimennen, sivulauseessa. Ihan vasta kuitenkin oli taas pulaa nimenomaan O Rh-miinus -verestä.

Kaiken aikaa meille on toitotettu, että varsinkin kesäaikaan tarve vain lisääntyy, kun taas luovuttajat eivät välttämättä lomiensa takia ole nopeasti käytettävissä.

Lakkautusten ajankohta on ilmassa, mikä on käsittämätöntä. Tänä vuonna? Sehän tarkoittaa mitä vain tästä päivästä joulukuun viimeiseen!

Jos jotakin lopetetaan eli ”tehostetaan”, on vähimmäisvaatimus kertoa, milloin ja missä järjestyksessä kaikki tapahtuu. Ensin on jälleen kerran tehty lakkautuspäätökset ja vasta sitten aloitetaan suunnittelu.