Kolumnit Uutiset

Lamajoulu kyykyttää kulutusjuhlaan tottuneet

Paavo Pesusieni -kalsareita ja teepaitoja. Piilolinssejä. Maca-jauhetta ja guinoa-muroja. Lautapelit Arkham Horror ja Railways of the World.

Uteliaisuutesi heräsi, joten paljastan kyseessä olevan 27-vuotiaan poikani joululahjalista. Tosin tässä on vain osa luetelluista vaihtoehdoista.

Kymmenen vuotta nuoremman pojan lista on lyhyt ja ytimekäs. Autokoulu, iPad Retina ja parranajokone.

Mainiota, että hankalassa iässä olevat lapsukaiset ymmärtävät äidin tarpeet. Lista on välttämätön. Jollei listoja ole, voisin vahingossa ja ymmärtämättömyyttäni kutoa jo ostamastani villalangasta heille tillukkaat ja vanttuut.

Huh. Vähältä piti, etten pilannut aattoa. Nyt saan jouluiloni, kun katson aattona aidosti iloitsevia poikia.

Vakavasti puhuen tilanne on järkyttävä. En taida olla ainoa äiti, jonka sydän vuotaa verta joulua ajatellessa. Miten ihmeessä tähän on tultu? Milloin lahjatoivelistojen loppusummat ovat pompahtaneet pilviin?

Yritin aikani taistella vanhemman pojan kanssa joulun kulutushurmaa vastaan. Jo kolmivuotiaasta poika nimittäin ymmärsi, miksi postin mukana saapui houkuttelevia lelulahjamainosvihkosia juuri joulun alla. Juoksimme kilpaa postilaatikolle, jotta ehdin piilotella lehtiset.

Siihen aikaan päivittelin joulupukinlistaa, jonka loppusummaa korottivat Turtlesit, Lego-linnat ja mäkikelkat. Siitä edettiin vähitellen elektroniikkapelien kautta tietokoneeseen, joka pysyi joulu toisensa jälkeen kestosuosikkina.

Tämä vanhempi poika eli 1990-luvun laman läpi. Koska lama vei työt aika monen kaverin vanhemmilta, me muut hillitsimme kulutusjuhlaa. Kalliita lahjoja ei ostettu ja muutenkin kierreltiin kirpputoreja.

Nyt elämme lähes samanlaista laman aikaa. Yritykset irtisanovat kilpaa ja työttömyys koputtelee vähän joka ovella.

Poliitikot, taloustieteilijät ja kauppa muistuttavat, ettei rahaa saa pihistellä. Nyt on kulutettava kotimarkkinoilla, kun vienti ei vedä. Joudumme lamaan, jollemme kuluta.

Miten monta kyyneltä itkee äidin tai isän sydän, kun joulu tulee, mainoslehtiset luetaan koirankorville eikä kassa veny täyttämään hulppeita toiveita? Niitä, joita kaikki muut kaverit kuulemma ihan varmaan saavat. Toivottavasti eivät!

Tabletti-koneet, kännykät, tietokonepelit, parinsadan euron kengät ja puserot hyökyvät jatkuvana virtana eteemme joka tuutista. Ne ovat nuorille unelmia, joiden toteuttaminen on kiinni meistä vanhemmista.

Minä poimin poikien listalta ehkä piilolinssit, lautapelin, partakoneen ja pakkaan paketteihin myös kalsareita ja sukkia koko vuoden tarpeiksi.

Omalla toivomuslistallani on kaksi poikaa, jotka aattoiltana käärivät paketeistaan villasukat ja tumput ja ymmärtävät äidin kutoneen ne hämäränhyssyssä mukavia muistellen. Ehkä parin suklaapalan voimin.

Päivän lehti

5.4.2020