Uutiset

Länsi-Suomessa asuvat nuoret syövät psyykelääkkeitä itäsuomalaisia harvemmin — ”Suomi ei ole alueellisesti tasa-arvoinen”

Lännen Median selvityksen mukaan lasten ja nuorten psyykelääkityksen yleisyys vaihtelee selvästi eri sairaanhoitopiirien välillä. Eroja selittävät erilaiset hoitokäytännöt ja -resurssit.

Psyykelääkkeitä määrätään lapsille ja nuorille eniten Itä-Suomen ja vähiten Länsi-Suomen sairaanhoitopiirien alueella. Erot näkyvät myös, kun 5—9-vuotiaiden lapsia, 10—14 lapsia ja nuoria sekä 15—24-vuotiaiden nuoria tarkastelee ikäryhmittäin.

Esimerkisi Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin alueella asuva 5—9-vuotias lapsi syö jotakin psyykelääkettä kaksi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella asuva ikätoverinsa.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan nuoripsykiatrian ylilääkäri Olli-Pekka Kaustio toteaa, että yleisesti lääkitystä käytetään vähän alueilla, joilla hoitopalvelujen saatavuus on hyvä. Kun henkilö saa apua ajoissa, hän ei välttämättä tarvitse lääkitystä.

– Tässä suhteessa Suomi ei ole alueellisesti tasa-arvoinen Kaustio sanoo.

Sairaaloiden hoitokulttuurit eroavat toisistaan

Kaustion mukaan sairaaloiden hoitokulttuurit eroavat toisistaan. Samaa mieltä on Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan osastonylilääkäri Juha T. Karvonen.

Karvonen työskentelee Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella, jolla lapset ja nuoret käyttävät psyykelääkitystä keskivertoa harvemmin. Pohjois-Pohjanmaan alueella on 29 kuntaa, jotka järjestävät omat palvelunsa.

– Toivon mukaan sote-uudistus luo yhtenäisyyttä sekä palveluiden tarjoamisen että hoitokäytäntöjen välillä, Karvonen sanoo.

Sekä Kaustio että Karvonen korostavat, että psyykelääkityksen alueellisiin eroihin vaikuttaa se, että tutkimusten mukaan psykoosisairaudet ovat yleisempiä Itä- kuin Länsi-Suomen alueella.

Adhd-lääkityksen yleisyys noudattelee samoja eroja kuin psyykelääkityksen yleisyys, vaikka kyse on neuropsykiatrisesta häiriöstä.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen Erikoistutkija Riikka Lämsä oli tekemässä vuonna 2015 ilmestynyttä tutkimusta nuorten neuropsykiatrisen hoidon alueellisista eroista.

Lämsän mukaan sairaanhoitopiirien alueelliset erot olivat tiedossa jo aiemmin. Tästä huolimatta niiden suuruus yllätti hänet.

– Tutkimusten mukaan adhd:n sairastavuudessa ei ole suuria alueellisia eroja. Päädyin itse siihen, että erot johtuvat palvelujärjestelmien erilaisuudesta, Lämsä sanoo.

Tällä hetkellä esimerkiksi se, hoidetaanko potilas perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piirissä, riippuu potilaan asuinkunnan koosta ja resursseista.

Kansalliset hoito-ohjeet antavat paikallista pelivaraa

Suomessa on Ahvenanmaa mukaan luettuna 21 sairaanhoitopiiriä. Ne jakautuvat viideksi erityisvastuualueeksi, jotka on keskitetty yliopistosairaaloiden ympärille.

Kansalliset neuropsykiatriset Käypä hoito -suositukset ohjaavat diagnosointia ja kuntoutusta kunnallisella tasolla. Sairaanhoitopiirit laativat yhdessä kuntien kanssa hoitoketjukuvauksia, joissa suosituksia sovelletaan alueelliselle tasolle.

Hoitoketjukuvaukset määrittelevät erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliset tehtävät, työnjaon ja hoitovastuut. Jo yhden sairaanhoitopiirin alueella olevat kunnat saattavat kuitenkin olla niin erilaisia, että alueelliset hoitoketjut eivät toimi käytännössä.

Erot sairaanhoitopiirien välillä saattavat kertoa myös siitä, miten niissä suhtaudutaan lääkehoitoon. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä hyödynnetään paljon avoimeen dialogiin perustuvaa perheterapeuttista työskentelyä. Lääkehoidon on ajateltu vievän huomiota psykoterapeuttiselta työskentelyltä.

Alueelliset erot heijastuvat nuorten kokemuksissa

Lämsän mielestä on hyvä asia, että kansallinen ohjaus ei ole pakottavaa, vaan sairaanhoitopiireillä on myös omia valtuuksia järjestellä asioita. Hän korostaa, että hoitoketjukuvaukset eivät kuitenkaan ole riittävän tarkka työkalu siihen, että hoito saataisiin yhdenvertaiseksi sairaanhoitopiirien välillä.

Käytännössä kansallinen tiedolla ohjaaminen näyttää johtavan alueellisiin eroihin sekä palvelujen saatavuudessa että käytössä.

– Asiaan tulisi kiinnittää huomiota, kun vastuu palveluista siirtyy kunnilta maakunnille. Mielestäni se, että vastuu siirtyy pienemmältä toimijalta suuremmalle, on lähtökohtaisesti hyvä asia, Lämsä sanoo.

Alueelliset erot heijastuvat myös neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten ja heidän omaistensa kokemuksissa. Lämsä oli mukana tekemässä tämän vuoden lopussa julkaistavaa tutkimusta, jota varten haastateltiin 21:ta nuorta.

– Nuoret ja heidän omaisensa kokivat, että palvelujärjestelmä on aukkoinen ja pirstaleinen, Lämsä sanoo.

Tutkimuksessa havaittiin, että useat nuoret kokivat, etteivät he ole saaneet palvelujärjestelmältä oikea-aikaista ja tarpeenmukaista tukea. Neuropsykiatristen diagnoosien saamisessa oli usein viivettä.

– Oppilashuollon ja psykologi- ja kuraattoritoiminnan ja maakunnille siirtyvän terveydenhuollon yhteistyö tulisi saada toimivaksi, Lämsä sanoo.

Perustuu Kelan tietoihin

Selvityksessä käytettiin Kelan ostotapahtumatason aineistoa. Saajat laskettiin niin sanottujen ATC-luokkien yli.

Lääkkeiden saajien määrää tietyssä sairaanhoitopiirissä verrattiin ikäryhmittäin samassa sairaanhoitopiirissä asuvien saman ikäluokan edustajien kokonaismäärään.

Psyykelääkkeisiin luettiin lääkkeet, joiden ATC-luokka on N05A (psykoosilääkkeet), N05B (neuroosilääkkeet ja rauhoittavat aineet), N05C (unilääkkeet), N06A (masennuslääkkeet) ja N06C (psyykenlääkkeiden yhdistelmävalmisteet).

ADHD-lääkkeisiin luettiin ryhmä N06B (keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet), mutta tarkastelun ulkopuolelle jätettiin modafiniili (N06BA07).

Tuoreimpia artikkeleita