Uutiset

Lantapaakku on monimuotoisuuden pesäke, jossa elää lukuisia kuoriaislajeja – Nautojen ja hevosten lääkitys voi olla osasyy lantakuoriaisten kurimukseen

Lääkkeitä jää hyönteisten ravintonaan ja elinympäristönään käyttävään lantaan, jossa se on kuoriaisille myrkkyä. Pääasiassa kuoriaisten kohtaloa ohjaa silti luonnonlaitumien ja muiden perinnemaisemien vähentyminen.
Lannassa on paljon syötävää. Sen ravintoarvo vastaa aamiaismuroja, Ilpo Mannerkoski naurahtaa. Osa lantakuoriaisista käy vain syömässä lantaa, osa munii siihen ja jotkut kuljettavat lantaa toukilleen maan alle. Kuva: Jami Jokinen
Lannassa on paljon syötävää. Sen ravintoarvo vastaa aamiaismuroja, Ilpo Mannerkoski naurahtaa. Osa lantakuoriaisista käy vain syömässä lantaa, osa munii siihen ja jotkut kuljettavat lantaa toukilleen maan alle. Kuva: Jami Jokinen

Puolikuiva, makeantympeältä tuoksahtava lehmänläjä näyttää elottomalta, mutta vain hetken. Ämpärillinen vettä herättää kuoriaisten kaupungin.

– Lantapaakku on merkittävä monimuotoisuuspesäke, Ilpo Mannerkoski sanoo, ja alkaa määrittää vedenpintaan nousseita hyönteisiä.

– Pihalantiainen. Se on yleisimpiä lantakuoriaisia, ja elää myös kompostissa. Ja tuossa taitaa olla ukkolantiainen.

Mannerkosken ympärille on kerääntynyt henkiin heränneestä lantakokkareesta ällistynyt ihmisjoukko. Menossa on Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen järjestämä lantakuoriaisretki.

Lento naapurilaitumelle voi olla liikaa

Suomen ympäristökeskuksesta eläkkeelle jäänyt Mannerkoski on seurannut vuosikymmenien ajan erityisesti kovakuoriaisia. Hän oli mukana myös tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa eli laatimassa niin sanottua Punaista kirjaa.

Maaseudun mittava muutos on heijastunut luonnon monimuotoisuuteen monella tavalla. Kärsijöitä on enemmän kuin hyötyjiä, ja lantakuoriaiset ovat osa tätä kurimusta.

Laiduntaminen on vähentynyt ja lisäksi karjanpito on keskittynyt yhä suuremmille, harvemmassa sijaitseville tiloille. Lentäminen on monille kovakuoriaisille massiivinen urakka.

– Harva yksilö pystyy siirtymään laitumelta toiselle, Mannerkoski huomauttaa.

Seuranta on heikentynyt, mutta alamäki on selvä

Suomessa elää viitisenkymmentä kovakuoriaislajia, jotka käyttävät lantaa jossakin elämänkiertonsa vaiheessa. Useimpien kannat ovat Mannerkosken mukaan laskeneet viime vuosikymmeninä rajusti.

– Uhanalaisiksi on arvioitu kymmenkunta lajia.

Myös hävinneitä lajeja on, joskin ilmaston lämpeneminen lienee tuonut meille myös joitakin uusia, eteläisiä lajeja.

Edellinen koko maan kattava lantakuoriaiskartoitus tehtiin vuonna 2011. Sen jälkeen kantojen seuranta ympäristöhallinnossa ja tutkimuslaitoksissa on vähentynyt, ja tiedot ovat nyt paljolti harrastajien havaintojen varassa.

Mannerkosken mukaan suunta on silti selvä: lantakuoriaisten alamäki jatkuu.

Lantakuoriaisille myrkyllisiä lääkkeitä jää lantaan

Seuraavaksi vesi tuo esiin suuren joukon kaarilantiaisia ja joidenkin lajien toukkiakin.

Osa lantakuoriaislajeista elää hirven ja muiden luonnoneläinten jätöksissä. Maatalouteen sidoksissa oleville lajeille erityisen tärkeää on juuri tutkimuskohteen kaltainen lihakarjan lanta.

Kaikkien nautojen lanta ei kuitenkaan luo yhtä runsasta monimuotoisuutta, eikä esimerkiksi kasvanut hevosten määrä ei ole riittänyt korvikkeeksi.

– Se saattaa johtua eläinten lääkinnästä, Mannerkoski sanoo.

Suoliston läpi kulkeneita lääkkeitä jää aktiivisessa muodossa lantaan. Muun muassa eläimille annettavien antibioottien on havaittu vaikuttavan lantakuoriaisiin.

Loisten häätöön tarkoitetut lääkkeet puolestaan voivat haitata lantakuoriaisten lisääntymistä tai olla myrkyllisiä niiden toukille. Tästä löytyy maininta jo useiden tuotantoeläinlääkkeiden turvallisuusselosteista.

Yhteys myös perinnemaisemiin

Pelkkä hyvälaatuinen lantakaan ei silti riitä. Kuoriaisten monimuotoisuudella on todennäköisesti yhteys myös maaseudun perinnemaisemiin ja erityisesti hiekkapohjaisiin luonnonlaitumiin.

Siellä, missä vielä laidunnetaan, on niitty tai muu luonnonlaidun vaihtunut usein viljeltyyn ja monesti saviseen peltolaitumeen.

– Monella lajilla on tarkkoja vaatimuksia siitä, millaisella maapohjalla lanta on.

Myös kasvillisuudella, pienilmastolla tai muilla luonnonlaitumen ominaisuuksilla saattaa olla merkitystä esimerkiksi lajien talvehtimiseen. Tämä puoli tunnetaan kuitenkin hyvin huonosti.

Kovakuoriaisten lisäksi lantaa käyttävät myös monien muiden hyönteisryhmien lajit sekä erityiset lantasienet.

Lantakuoriaisilla on tärkeä rooli myös itse karjataloudelle ja ravinteiden kierrolle. Se konkretisoituu Australian karjataloushistoriassa, sillä alun perin maasta puuttuivat lantakuoriaiset melkeinpä kokonaan.

– Kun siellä aloitettiin karjanpito, niin lanta ei tahtonut maatua lainkaan. Lopulta maahan vietiin lantakuoriaisia muualta maailmasta.

Pahentaako kasvissyönti kuoriaisten kurimusta?

Parin tunnin retkellä löytyy lähes kymmenen lantakuoriaislajia aholantiaisesta metsäsittiäiseen. Se on erinomainen tulos, sillä moni lantakuoriainen elää aikuisvaihetta vain alkukesällä tai myöhään syksyllä.

Toisaalta ämpärimenetelmää on käytetty tällä kertaa nimenomaan luonnonniityllä.

Lantaa luoneet ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitäneet naudat mylvivät nyt viereisellä pellolla ja vaativat retkeläisten huomiota.

Ilmastosyistä yleistyvä kasvissyönti voi ennen pitkää vähentää ja keskittää laiduntavaa karjaa entisestään.

Mannerkoski ei pidä uhkakuvaa kovin merkittävänä ainakaan toistaiseksi. Hän katsoo, että lihakarjan pito luonnonlaitumilla tulisi säilyttää viimeisenä – eikä vain luonnon monimuotoisuuden vuoksi.

– Lihaa tuotetaan varmasti vielä aika pitkään, ja tällainen tuotanto aiheuttaa vähiten haittoja.