Uutiset

Lapin kulta kiehtoo taas

Lapin kulta on iät ja ajat kiehtonut laajoja ihmisjoukkoja paitsi ohraisena juomana, jona se on tuttu oluenlipittäjille, myös kaivannaisena, arvometallina.

Lapin ensimmäinen kultakuume oireili kovimmillaan 1800-luvun lopulla ja itsenäisyyden alkuvuosinakin se synnytti legendoja. Kultakenttien kutsun kuuli moni, vaikka sana levisi arkkiviisuina ja kulkumiesten puheita. Lehtiä ei juuri ollut tai ainakaan niitä ei rahvas lukenut.

Tieto Lapin kullasta kiiri myös kultamiesten kotiin kirjoittamien kirjeiden mukana. Niiden sanoma karttui kansan suussa; kultaa piti oleman paljon ja kaikille huuhdottaviksi.

Kultaryntäykseen oli monia syitä. Monen lähtijän mielessä oli heittää pysyvät hyvästit köyhyydelle, toiset lähtivät työn perään. Jotkut halusivat etäisyyttä häijyluontoiseen akkaansa tai maksamattomiin lapsenruokkoihin. Aivan jokaisen kultamiehen tuntokaan ei ollut puhdas. He pakenivat latvavesille tekemiään rötöksiä ja virkavaltaa.

Harva palasi kultakentiltä rikkaana miehenä. Lähtiessä mielessä kiilteli helppo elämä sen jälkeen, kun isomushippu oli plakkarissa.

Monille kullanhuuhdonnasta tuli enintään elämäntapa, peräti pakkorako muiden vaihtoehtojen puuttuessa.

Kultakuuma pukkasi matkaan myös ison joukon kaikenkarvaisia siipeilijöitä. Viinatrokarit, korttihuijarit ja siveydeltään korkeintaan keskinkertaiset naiset söivät kultamiesten saaliista osansa, vieläpä monesti ennen kuin kulta ehti edes pankkiin saakka. Silloin ei vielä puhuttu maksullisten seksipalveluiden kriminalisoinnista.

Lapin kulta on löydetty nyt uudestaan. Sodankylän Pahtavaarassa sitä louhii ruotsalaisyhtiö. Kaivos oli pysähdyksissä edellisen yrittäjän konkurssin jälkeen, mutta taas kerran levoton maailma uskoo kultaan.

Hinta on kohonnut jaktuvasti eivätkä kultamiehet pane ollenkaan pahakseen, vaikka Irakissa pakkuisi vielä vuosia. Sodilla ja kullalla on vissi yhteys.

Viikolla kerrottiin kanadalaisten avaavan Kittilän Suurikuusikon kultakentän.

Sodankylän Kevitsan monimetallikaivoksen avaaminen on ajan kysymys, eikä edes kovin pitkän ajan.

Lappiin on monen yllätykseksi tullut 2000-luvun kultaryntäys. Vuosikymmenien hiljaiselon kestäessä suomalaisyhtiöt Outokumpu ja Rautaruukki nakkasivat kivet kuppiin ja lopettivat etsinnät kokonaan. Niiden usko kerrassaan loppui.

Ne kyllästyivät myös ainaisiin suojelukiistoihin, vaikka kaivoslaki on vankka teksti verrattuna avainbiotooppien suotuisan suojelun tasosta laadittuun pränttiin.

Kulta tuo helpotusta Lapin työttömyyden kiroihin, välittömästi ja välillisesti. Paikallisin voimin ei kaikkia töitä edes kyetä tekemään, vaan mainareita tulee kautta maan. Uuden vuosituhannen kultaryntäyksessä on yksi kovin kiusallinen seikka. Kaivokset ovat Suomessa ja niiden maa-alueet kuluvat valtiolle.

Mutta kullasta rahat käärivät tahot ovat ulkomaalaisia monikansallisia yhtiöitä. Niiden on nähty operoivan sellaisissa maissa, joita on tähän asti totuttu kutsumaan kehitysmaiksi .