Uutiset

Lapin rikkaudet ulkomaisissa käsissä

Suomen Lapissa on menossa 1800-luvun lopun vuosikymmenien kultakuumeeseen verrattava ryntäys malmikentille. Vaikka suomalainen raskas metalliteollisuus määritteli jo parikymmentä vuotta sitten kaivostoiminnan iltaruskon alaksi, Geologian tutkimuskeskus on koko ajan jatkanut malminetsintää ja tutkinut tiedossa olevia malmioita.

Siinä, missä teollisuuden usko kannattavaan kaivosteollisuuteen hiipui, tutkijat ovat kaiken aikaa uskoneet rikkaiden esiintymien olemassaoloon. Jo pelkkä vilkaisu karttaan vahvistaa käsitystä. Ruotsin Kiirunasta on louhittu rautamalmia toistasataa vuotta ja Venäjän puolella Petsamossa ja Kuolan niemimaalla on tuottoisia kaivoksia. Miksi Suomen Lapin maaperä olisi rikkaiden malmioiden välissä jäänyt kokonaan vaille arvometalleja?

Viime vuosina kaivoksia ovat avanneet Sotkamon Talvivaaraa lukuun ottamatta ulkomaiset yritykset. Alkuviikosta brittiläinen Anglo American ilmoitti löytäneensä ehkä Euroopan rikkaimman nikkeliesiintymän Viiankiaavalta Sodankylän Kersilöstä. Sodankylän Kevitsan kuparia ja nikkeliä tuottavan kaivoksen tuotanto on käynnistymässä kanadalaisvoimin ja ruotsalaiset kaivavat kultaa Pahtavaarassa, mikä sekin kuuluu Sodankylän kuntaan.

Naapurikunnan Kittilän Suurikuusikossa kultaa kaivaa kanadalainen yhtiö ja Savukosken Soklin norjalaisomistuksessa oleva apatiittikaivos avattaneen jo lähivuosina.

Lapin kaivosteollisuudessa on jo parituhatta vakituista työpaikkaa ja niiden määrä on lähivuosina vähintään kaksinkertaistumassa. Kaivokset tuovat muuttotappiosta kärsineelle maakunnalle kaivattua työtä matkailun, metsätalouden ja poronhoidon rinnalle. Kaivannaisteollisuudella on luonnollisesti myönteinen vaikutus koko Suomen kansantalouteen.

Ulkomaalaisomistuksessa olevan kaivosteollisuuden arvosta Suomeen jää noin 80 prosenttia työntekijöiden ansiotuloina, veroina, investoineina ja erilaisten palveluiden ostoina. Hyvä niin, mutta voitot valuvat ulkomaisten sijoittajien taskuihin.

Valtionyhtiö Outokumpu teki nykytiedon valossa pahan strategisen virheen luopuessaan kaivoksista parikymmentä vuotta sitten. Isoja investointeja edellyttävä kaivosalan tulevaisuus nähtiin Suomessa niin synkäksi, ettei se enää koskaan kannata, ja sulatoiden raaka-aineen saa ulkomailta kotimaata edullisemmin.

Kaivosten avaaminen ei ole helppoa, vaan lupaprosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia. Tuskin yhtään kaivosta on avattu ilman vuosien mittaista valituskierrosta. Kaivannaisteollisuuden toimintaa ei pitäisi tehdä liian vaikeaksi, sillä kaivoksille löytyy tilaa laajasta Lapin maakunnasta.

Matkailun, poronhoidon, metsätalouden ja luonnonsuojelun intressit ovat sovitettavissa yhteen, jos tahtoa löytyy. Mittaamattomilla selkosilla on tilaa kaikille eikä Lappia voi yksikään elinkeino tai suojeluhanke rajata vain omaksi reviirikseen.