Kolumnit Uutiset

Lapselliset lapset

Lastenvaateosastolla vilkkuvat napapaidat ja toinen toistaan lyhyemmät shortsit ja minihameet. Ärsyttävää yhden jos toisenkin mielestä.

Lapsista yritetään valtaketjujen liikkeissä väkisin pukea pieniä aikuisia. Monet parjaavat tätä nykyajan ilmiötä.

Tämä ei kuitenkaan ole uutta. Koko lasten oma kulttuuri vaatteineen ja kaikkineen on melko tuore.

Vielä 500 vuotta sitten lapset saatettiin maalata eurooppalaisessa kulttuurissa tauluihin vain minikokoisina aikuisina. Lasten vaatteet ja asennot ovat näissä tauluissa aikuismaisia, eivät leikkisiä ja lapsenomaisia.

Tämä johtuu siitä, että vielä 1600-luvun lopulle asti lasten ajateltiin olevan ikään kuin vajaakykyisiä aikuisia, joita pitää ohjata yhteiskunnan ja kirkon tapojen mukaisesti.

Lapsuus nykyisenkaltaisena ikävaiheena syntyi vasta myöhemmin.

Yhtenä käännekohtana lasten oman kulttuurin synnyssä olivat ranskalaisfilosofi Jean-Jacques Rosseau, ja tämän kirja Émile eli kasvatuksesta. Teos kuvaa, miten lapsen kasvatus tulisi hoitaa eri ikävaiheissa. Rosseaun mukaan aikuismainen elämä alkaa vasta 15-vuotiaasta eteenpäin. Sitä aiemmin lapsen mieli toimii eri tavalla.

Rosseaun omat lapset tosin kasvoivat kaikki orpokodissa. Varsinaista nykylastenkulttuurin esikuvaa hänestä ei siis taida löytyä.

Vaikka eteenpäin on menty, siihen että lapsenomaista käytöstä pidettäisiin hyvänä ja jopa toivottavana, on yhä matkaa.

Eikä ihme. Adjektiivia lapsellinen käytetään pelkästään negatiivisessa merkityksessä.

Kehityksestä huolimatta lasten odotetaan edelleen usein toimivan aikuisten näkökulmasta katsoen sopivasti. Asiat hoidetaan paikallaan istuen, järjestelmällisesti ja jämptisti. Aikuismaisesti.

Onneksi on myös poikkeuksia.

Mainiona esimerkkinä ovat Hämeenlinnan Hippalot.

Lapsille ja nuorille suunnattu taidefestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran Aulangolla vuonna 1978, jolloin Miniteatterin taustajoukot tahtoivat järjestää lapsille lisää korkeatasoista kulttuuria.

Hämeenlinnan lapset ovat siitä etuoikeutettuja, että täällä on jo kauan ollut paljon ihmisiä, jotka tahtovat rakentaa lastenkulttuuria nimenomaan lasten näkökulmista.

Siitä kertoo myös se, että Hippalot saa eniten valtion tukea kaikista suomalaisista lastenfestivaaleista. Tästä etumatkasta ja festivaalin laadusta kannattaa pitää kiinni.

Lasten näkyvin ominaispiirre on luovuus. Taidefestivaali antaa huikeat mahdollisuudet hyödyntää sitä.

Ehkäpä tulevaisuudessa myös koululaitoksen opetus osaa yhä enemmän hyödyntää suomalaislasten luovuutta.

Menestystä ei enää tehdä tietokoneentarkoilla insinöörien laskutoimituksilla, vaan luovuudella, uusilla rohkeilla ajatuksilla. Sellaisilla, joita on lapsilla, jotka saavat olla ja käyttäytyä kuten lapset.

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic