Uutiset

Lapsen jännitys talttuu aikuisen avulla - katso tästä vinkit pienen jännittäjän auttamiseksi

Lapsen elämä on täynnä toinen toistaan jännittävämpiä asioita. Päiväkodissa vaihtuvat hoitajat, koulussa pitää esiintyä, kohta alkaa kesäloma. Sydän pompottaa, vatsaa vääntää ja päässä suhisee. Kumma olo pelottaa.

Tässä tilanteessa aikuisen tehtävä on auttaa lasta rauhoittumaan ja selittää hänelle, mistä on kyse. Lasta voi joskus auttaa jo pelkkä tieto siitä, miksi kehossa tuntuu oudolta, sanoo lastentarhanopettaja ja kehoterapeutti Reija Suntio.

– Lapselle kannattaa vaikka kertoa, että ihmisen aivoissa on ikään kuin hälytyssireeni, joka saa oudot tuntemukset aikaan silloin, kun jokin asia jännittää tai pelottaa. Sireeni on perua ajalta, jolloin ihminen eli nykyistä vaarallisemmassa ympäristössä ja sen tarkoitus on valmistaa ihmistä pinkaisemaan pakoon tai taistelemaan vastaan. Meillä on yhä samat aivot, ja aina välillä sireeni pärähtää soimaan. Pärähdystä ei kuitenkaan tarvitse pelästyä, vaan sen kanssa voi tulla toimeen ja tuntemuksia voi lieventää.

Aikuinen voi auttaa jännittävää lasta parhaiten hyväksyvällä ja läsnäolevalla asenteella. Vähätellä ei pidä.

– Aikuisen tehtävä on tukea lapsen selviytymistä ja osoittaa ymmärtävänsä lapsen tunteet. Lapselle on synnyttävä luottamus siihen, että aikuinen auttaa häntä selviytymään hankalista tunteista, Suntio sanoo.

Paras ensiapu jännitykseen on kosketus, sillä se laskee nopeasti stressihormonien määrää veressä ja saa aikaan mielihyvähormonina tunnetun oksitosiinin erittymisen. Suntio kannustaakin vanhempia hieromaan lapsiaan.

– Kerron lapsille myös, että kun jännittää, itseään voi myös silittää sisältäpäin. Hyräily rauhoittaa vagus-hermoa, joka on kehon tärkein rauhoittava hermo. Pienelle lapselle hyräilemisellä on vielä suurempi vaikutus, jos aikuinen hyräilee ja pitää samalla lasta sylissään.

Jo pelkkä jännittävän tilanteen ennakointi voi laukaista kehossa hälytyksen. Jatkuvassa valmiustilassa eläminen on rankkaa. Siksi on tärkeää, että jännitys saadaan purettua kehosta.

– Taustalla on usein myös oma vaativuus ja se, miten omat reaktiot tulkitaan. Usein jännittäminen tulkitaan omaksi huonoudeksi ja ajatellaan, ettei kelvata eikä kuuluta joukkoon, Suntio sanoo.

Suntion mukaan tällainen itsensä mollaaminen pahentaa jännittämistä, mutta on ymmärrettävää kulttuurissa, jossa arvostetaan sosiaalisuutta ja esillä oloa.

– Jännittämistä pidetään huonona ja häpeällisenä asiana, joka pitäisi poistaa tai ainakin piilottaa. Kaiken huipuksi jännittämisellä tehdään bisnestä ja ihmisille tarjotaan leikkausta, joka lopettaa punastelun! Entä jos vain hyväksyttäisiin punastelu luonnolliseksi asiaksi?

Vanhempien ja ammattikasvattajienkin voi olla vaikea suhtautua lapsen jännittämiseen. Jos lapsen jännitysoireet tuntuvat hankalilta kohdata, Suntio neuvoo tutkailemaan itseään, sillä asenne jännittämiseen kertoo omasta historiasta. Onko itse saanut ilmaista jännittämistä?

– Jännittämistä aiheuttavia tilanteita tai jännitysoireita ei voi elämästä poistaa, eikä pidäkään. Suhtautumista näihin tilanteisiin on mahdollista muuttaa. Lasta ei pidä lähteä suojelemaan jännittäviltä tilanteilta, sillä siinä mennään metsään. Sen sijaan on autettava kohtaamaan haasteellisia tilanteita vähitellen.

Jos lapsen jännitys alkaa häiritä arkea ja kaikki omat keinot on käytetty, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan ja koulupsykologiin.