Uutiset

Lapset, lampaat, elonkirjo ja punahilkka – Susikeskustelu on EU-tasolla kuin suoraan Suomesta

Kolme parlamentin valiokuntaa keskusteli susikonfliktista, ja Suomi oli syksyn oikeustapauksen vuoksi vahvasti esillä. Argumentit ovat Manner-Euroopassa samoja kuin meillä.
Suteen liittyvät ristiriidat ja eri näkemysten perustelut vaikuttavat olevan hyvin samanlaiset Suomessa ja Manner-Euroopassa. Kuva: Jouko Hanninen / arkisto
Suteen liittyvät ristiriidat ja eri näkemysten perustelut vaikuttavat olevan hyvin samanlaiset Suomessa ja Manner-Euroopassa. Kuva: Jouko Hanninen / arkisto

EU:n parlamentin ympäristö-, maatalous- ja vetoomusvaliokunnat pitivät viime viikolla yhteisen keskustelutilaisuuden susiasioista.

Valiokuntiin kuuluvien meppien ja kahden vetoomuksenjättäjän edustajien lisäksi tilaisuudessa puhuivat asiantuntijat, heidän joukossaan Luken suurpetotutkija Ilpo Kojola.

Vetoomukset koskivat susien suojelutason lieventämistä Espanjassa ja suden aiheuttamia maataloushaittoja Sloveniassa. Suomalaisittain kiinnostavaa oli kuitenkin keskustelun luonne.

 

Suomi oli keskustelussa suoraan ja välillisesti esillä poikkeuksellisen usein. Se johtui EU:n tuomioistuimen vastikään tekemästä ennakkoratkaisusta, joka oli tehty korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä.

Tapauksen pohjalla olivat Suomessa myönnettyjen poikkeuslupien perusteet, joista oli valittanut Luonnonsuojeluliitto Tapiolan piirijärjestö.

Viimeistään viime viikon kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, kuinka merkittävästi päätös linjaa susien tappamiseen myönnettäviä poikkeuslupia koko unionin alueella. Tätä korosti muun muassa valiokuntien kuulema hollantilaisen Tilburgin yliopiston oikeustieteen professori Arie Trouwborst.

– Suomen tapaus osoittaa, että mitä enemmän susia on ja mitä paremmin niillä menee, sitä paremmat mahdollisuudet on antaa lupia metsästykseen, hän tiivisti.

 

Itse debatti oli käytännössä samanlaista kuin susikeskustelu Suomessa.

Vaikka siinä vilahtivat vuoristolaitumet, alppimaisemat ja muut mannereurooppalaiset ”erikoisuudet”, olivat niin suden puolesta kuin sitä vastaankin esitetyt argumentit hyvin tuttuja.

– Romantikko-oikeusasteet eivät saisi päättää, mitä sudelle tehdään. Ihmisen ja suden yhteistelo on utopia ja järjetöntä veronmaksajien rahojen käyttöä, totesi maatalousjärjestöjen vetoomuksen puolesta puhunut slovenialainen Stanislav Bergant.

Osa mepeistä vaatii susiasioihin lisää kansallista päätösvaltaa, osa jopa niin pitkälle, että jäsenmaan pitäisi halutessaan saada hävittää sutensa kokonaan.

Heidän mukaansa lapset pelkäävät mennä kouluun ja liikkua ulkona pimeään aikaan. Mepit kysyvät, mikä määrä susia on liikaa ja varoittavat autioituvasta, pusikoituvasta maaseudusta sekä vaativat viljelijöiden suojelua suden sijaan.

Susien puolta pitävät mepit korostavat suden olevan suojeltu eläin. He painottavat elonkirjon merkitystä, suden roolia ravintoverkoissa, luonnonsuojelun eettistä pohjaa ja vahinkojen ennaltaehkäisyä. Joidenkin mukaan susipelko ja -viha perustuvat pitkälti ”kollektiiviseen mielikuvitukseen”.

– Suden pahuudesta on kirjallisia todisteita: susi syö isoäitejä ja naamioituu sellaiseksi, vinoili sosialistisen kansanpuolueen tanskalaismeppi Margrete Auken.

 

EU-alueella on tutkijoiden arvion mukaan noin 17 000 sutta. Joissakin jäsenmaissa laji on runsastunut jo vuosia sitten, toisissa on nähty vasta ensimmäiset niihin palanneet sudet.

Keskustelu osoitti hyvin, että susikonfliktin ydin on silti aivan sama eri puolilla Eurooppaa.

Valiokuntatilaisuudessa konfliktin olemusta analysoi Norjan ympäristöinistutuutin vanhempi tutkija John Linnell.

Hänen mukaansa susi edustaa itseään suurempia asioita, kuten luonnonvarojen säätelyä koskevia näkemyseroja. Linnell muistutti myös maailmankaupan ja politiikan tuomista haasteista maataloudelle.

– Ne ovat abstrakteja asioita, ja siksi sudesta tulee turhautumien kohde.

Linnel kehotti meppejä muistamaan, että heidän kannattajakunnassaan on kirjavia mielipiteitä. Ääripäiden väliin mahtuva keskitie on hänen mukaansa hiljaisin.

– Ihmisen ja suden välinen konflikti on helppo ratkaista. Ihmisryhmien välinen konflikti on paljon vaikeampi, tutkija summasi.

 

Yksi poikkeus suomalaiskeskusteluun verrattuna oli EU-valiokunnissa selvä: metsästystä ei mainittu susikonfliktin ytimessä käytännössä lainkaan. Se saattoi johtua siitä, että yksi kokoonkutsujista oli juuri maatalousvaliokunta.

Toisaalta Suomessa metsästys ei ole susiasioissa juuri koskaan irrallaan maatalouskysymyksistä, oli keskustelufoorumi mikä tahansa.

Mukana olleisiin valiokuntiin kuuluvat suomalaismepit eivät pitäneet debatissa ainuttakaan puheenvuoroa.

Ympäristövaliokunnan jäsen ja maatalousvaliokunnan varajäsen Teuvo Hakkarainen (ps.) kritisoi sen sijaan asiaa heti tilaisuuden jälkeen puolueensa verkkolehdessä väittäen, että EU:n susikeskustelua käydään Brysselin ehdoilla.

Päivän lehti

31.10.2020

Fingerpori

comic