Uutiset

Lapsille hampurilaisia oikeusteitse

Ei, en ole koskaan vetänyt lastani tukasta. En myöskään ole antanut yhtään luunappia tai korvatillikkaa.

Siltikään en tunne ylemmyydentuntoa kansanedustajaa kohtaan, joka viikko sitten myönsi joskus tukistaneensa lapsiaan. Aika moni tunsi, ainakin iltapäivälehtien otsikoiden perusteella.

Heti seuraavana päivänä Eva Biaudet sai puolustajikseen joukon naiskansanedustajia. Muun muassa Päivi Räsänen kertoi joutuneensa pyytämään lapsiltaan usein anteeksi.

Biaudet´n inspiroimassa rehellisyyden puuskassa minunkin on myönnettävä, että joskus olen antanut esiuhmaikäisen agitoida minut sellaisen raivon valtaan, että olen karjunut hämmästyneelle tytölle naama punaisena.

En ole siis täydellinen äiti, mutta annan sen itselleni anteeksi.

Kyllä osaavat lapsetkin.

Hiljattain joensuulainen isä joutui poliisikuulusteluun pahoinpitelystä epäilynä. 12-vuotias poika halusi isältään kaksi hampurilaisateriaa korvaukseksi siitä, että isä oli tarttunut häntä olkapäästä. Riita oli alun perin syntynyt pojan huoneen siivoamisesta.

Samaan tyyliin mieheni oli pikkupoikana äidilleen suuttuessaan vedonnut ilmoittavansa koulukuraattorille, ellei saa pullaa aina sitä tahtoessaan. Vedätys ei mennyt läpi, sanoo anoppi.

Onneksi myöskään Suomen viranomaiset eivät ole vielä lähteneet lasten leikkiin mukaan. Joensuulaistuomari jätti hampurilaisvaatimuksen näytön puutteessa syyttämättä.

Tärkeämpää on miettiä, mitä perheissä ja yhteiskunnassa on tapahtunut, kun lapset lähtevät käräjöimään vanhempiaan vastaan. Perimätieto kertoo, ettei tällainen peli olisi 50-luvulla vedellyt. Lapsen kuului olla hiljaa aikuisten puhuessa tai muuten lähdettiin yhdessä etsimään vitsaa.

Muistan itsekin saaneeni 1970-luvulla muutaman tukkapöllyn ja selkäsaunan veljeni kanssa tappelemisesta. Takapuolelle läimäytys ei sattunut, vaan pahinta oli sen aiheuttama häpeä. Nöyryytys jäi sillä tavalla mieleen, että jatkossa sisarustenväliset salattiin vanhemmilta.

En väitä, että ruumiillinen kuritus täytyisi ottaa takaisin perheen normaaliin kurinpitorepertuaariin. Mutta lapsen koskemattomuuden ei tarvitse merkitä myöskään sitä, että he saavat tehdä ihan mitä tahansa rangaistuksetta.

Jos lapsi on tekemässä itselleen tai toiselle jotain sellaista, mikä ei ole hyväksyttävissä, on hänet mielestäni pysäytettävä. Ja jos muu ei auta, täytyy vanhemman tai kenen tahansa paikalle osuneen voida uskaltaa ottaa lapsesta kiinni ja ohjata hänet tilanteesta pois.

Ei ole lapsen edun mukaista antaa hänen luulla, että esimerkiksi toista lasta saa lyödä vanhempien tai opettajien vain katsellessa toruvasti sivusta. Lapselta täytyy voida vaatia myös jonkinlaista kunnioitusta vanhempiaan kohtaan.

Huomenna lapsilla on oiva tilaisuus osoittaa hitunen kunnioitustaan. Uskon, että niin Biaudet, Räsänen, anoppi kuin minäkin olemme äitienpäiväkahvimme ansainneet.

RIIKKA HAPPONEN

Päivän lehti

20.1.2020