Uutiset

Lapsiperheen kukkaro on aina auki

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama asiakasmaksutoimikunta korottaisi päivähoidon enimmäismaksun nykyisestä 200 eurosta 250 euroon. Perheenäitinä ensimmäinen ajatukseni oli, että 50 euron lisämaksu tuntuu kukkarossa, onhan se neljänneksen lisäys nykyiseen. Kukapa haluaisi tinkiä eduistaan tai maksaa yhtään ylimääräistä.

Toisaalta olin salaa myös hieman huojentunut: korotusesitys olisi voinut olla suurempikin.

Toimikunnan esityksessä on myös paljon hyvää. Osapäivä- ja vuorohoidosta maksettaisiin jatkossa todellisen hoitoajan perusteella ja sairausajan poissaolot huomioitaisiin hoitolaskussa maksuhelpotuksina. Tämä on erittäin järkevää.

Nykyinen viiden tunnin osapäivähoito on teennäinen vaihtoehto työssäkäyvälle, mutta esimerkiksi kuuden tunnin hoitopäivä voisi onnistua useammalle. Toisaalta taas kotona oleva voisi viedä kolmevuotiaansa päiväkotiin sosiaalistumaan viiden tunnin sijaan vain pariksi tunniksi, mikäli siihen kannustettaisiin taloudellisesti.

Tätähän ovat ehdottaneet myös useat kansanedustajat. Osa kyseenalaistaisi jopa nykyisen periaatteen kaikkien lasten subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon.

Vaikka 50 korotus tuntuu äkkiseltään isolta lisäykseltä päivähoitolaskuun, päivähoito on edelleen Suomessa lähes puoli-ilmaista. Päivähoidon maksut kattavat vain 15 prosenttia sen kustannuksista. Parillasadalla lapsi saa ammattitaitoista hoitoa ruokineen joko perheessä tai päiväkodissa.

Järjestelmä on maailmassa ainutlaatuinen. Sen avulla Suomen äideillä on mahdollisuus tehdä töitä suhteellisen tasa-arvoisesti miesten rinnalla. Jos päivähoidon tuesta luovuttaisiin, työpaikoilta katoaisi mittaamaton määrä henkistä ja fyysistä pääomaa.

Kuntaliitto äityi kehumaan maksukaton ylärajan nostamista heti tuoreeltaan. Myös peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) hymisteli tyytyväisenä toimikunnan esitykselle.

Reaktio kertoo jotain olennaista Suomen nykyisestä lapsiperhepolitiikasta.

Lapsiperheet ovat käsite, joka esiintyy juhlapuheissa ja vaaliajan mainoslauseissa. Käytännössä he ovat kuitenkin niin laaja ja moninainen porukka, ettei heidän puolestaan ole syntynyt yhden asian liikkeitä.

Ehkä sellaista ei tarvitakaan. Lapsiperheet elävät omaa kiireistä arkeaan ja mukautuvat niihin reunaehtoihin, jotka poliitikot heille säätävät. Jos niin vaaditaan, lapsiperheen kukkaro on aina auki.

Kun lapsilisää vuosi sitten korotettiin kymmenellä eurolla, sitä juhlittiin hienona kädenojennuksena lapsiperheille. Nyt keskituloisilta otetaan viisikymppiä pois, eikä kukaan älähdä asiasta.

Ehkä meillä on siihen siis varaa. Jospa päivähoidon maksuja voitaisiin saman tien korottaa vaikka satasella? Tuskinpa siitäkään suurta kansanliikettä syntyisi.

Riikka Happonen