Uutiset

Lapsisoturit äänestysprosenttia puolustamaan

Suomi-äiti on riistämässä lapset rinnoiltaan ja lähettämässä heidän puolustamaan kansanvaltaa. Ja vieläpä hyvin taitamattomina, perin vajavaisin tiedoin ja taidoin koetellusta kansalaiskunnosta puhumattakaan.

Vihreä oikeusministeri Tuija Brax on viehtynyt ministeriönsä työryhmän esityksestä laskea kuntavaalien äänestysikärajaa 16 vuoteen. Sillähän ei tietenkään ole ministerin mielitekojen kanssa mitään tekemistä, että vihreät ovat kokonaiskannatukseensa nähden painokkaasti nuorten suosiossa.

Ilman valistusta oikeusministeri ei lapsukaisia sentään puolueiden vaalikarjaksi päästäisi. Kodit, koulut ja koko yhteiskunta pitää saada mukaan herättämään nuorisossa uutta yhteiskunnallista paloa.

Eka kerta on ajateltu vuoden 2016 kunnallisvaaleihin. Silloin 16 vuoden vaalikypsän iän saavuttavat ovat nyt kymmenvuotiaita. He saivat juuri ala-asteen kolmannen luokan todistuksen.

Puskii vesaiset, minijellonat, nuoret kotkat, pioneerit ja muut puolueiden lapsijärjestöt, jos niitä ylipäätään on enää olemassakaan. Vasikkaikäinen vaalikarja tarvitsee tuonaan valistusta.

Äänioikeuteen kuuluu olennaisena osana vaalikelpoisuus, muuten se jää vajaaksi. Vaalikelpoinen on puolestaan 18-vuotias, joka lain edessä vastaa tekemisistään, täysivaltaisena kansalaisena. Hän kelpaa myös kunnalliseen luottamustoimeen, johon ei 16-vuotiaalla ole mitään asiaa.

Kuntalain mukaan esimerkiksi kunnanhallitus kantaa ja vastaa. Kyllä sen jäsenten pitää olla oikeustoimikelpoisia täysi-ikäisiä.

Meillä nyt jo varttuneeseen ikään ehtineillä 1970-luvun nuorilla asiat olivat paremmin kuin nykyteineillä. Meitä manklattiin yhteiskunnallisesti tiedostavassa ilmapiirissä mennen tullen. Teinikunnat ja kouluneuvostot olivat monen poliitikon ala-asteina tuleviin tehtäviin.

Jokaista neuvostot ja politikointi eivät tietenkään kiinnostaneet, mutta porukkaa, joka silloin sai kipinän, on näihin päiviin asti piisannut kunnanvaltuutetuiksi, kansanedustajiksi ja ministereiksi asti.

Myös koulu oli hengessä mukana. Yhteiskuntaopin tunnilla selvitettiin kunnallishallinnon perusasiat, lain synty, kokoustekniikka ja d´Hondtin monimutkainen ääntenlaskusysteemi. Yhteiskunnallisen tiedon lisäksi karttui oivallisesti myös elämää rikastuttavaa yleissivistystä.

Ne, jotka ”alalle” ajautuivat, oppivat politiikan pöytätavat, niin hyvät kuin huonotkin, hyvissä ajoin ennen äänioikeusikää Teiniliiton ja poliittisten nuorisojärjestöjen kursseilla. Niitä seurasivat syventävät jaksot, kovennetut kähmintäkurssit kaikenkarvaisissa leirikeskuksissa ja majoilla. Ei niissä yökausia pelkkää politiikkaa posmitettu, oppi niissä muutakin, elämääkin eri variaatioissaan.

Tällaista ”perusopetusta” 2000-luvun teinit ovat vallan vailla. Ja tällaisesta joukosta pitäisi muutamassa vuodessa leipoa valistuneita äänestäjiä!

Ei kansanvalta ja äänioikeus sen ilmenemismuotona sentään mitä tahansa rockia ole. Perusaskeleet on hyvä hallita, vaikka ei muuta tekisikään kuin äänestäisi.

Päivän lehti

3.4.2020