Uutiset

Läski saa kyytiä, mutta maltilla

Läskilatinon musiikki kantautuu Saaristen koulun ulko-ovelle saakka. Salissa laihduttaja Teija Halonen keinuttaa lantiota yhdessä muiden naisten kanssa. Naisten kasvoista näkee, että läski tirisee – puna on noussut kasvoille ja lanteet heiluvat jo vetreästi.

Halonen on vuoden alusta käynyt kerran viikossa Älynväläys ry:n järjestämässä läskilatinossa, jota vetää Taina Verho.

Haloselle liikkuminen on yleensä pakkopullaa, sillä elämään ei ole kuulunut säännöllistä kuntoliikuntaa.

– Olen yrittänyt hyötyliikunnalla lisätä liikkumista. Sen lisäksi olen kerran viikossa käynyt täällä läskilatinossa.

Hän kertoo, että yleensä aina liikunta tökkää siihen, että hän aloittaa liian tosissaan. Into hiipuu, kun liikkumisesta tulee verenmaku suuhun ja paha olo.

– Läskilatinossa on hyvä porukka, eikä kaikilla ole hyvä kunto. Muutkin sekoavat askelissa ja välillä voi vedellä omia kuvioita.

Halosten olohuoneeseen on ilmestynyt myös uusi kuntolaite laihdutuksen innoittamana. Aviomies yllätti Halosen ostamalla hänelle puolikkaan jumppapallon, jonka avulla voi treenata keskivartaloa ja tasapainoa.

– Olen joka päivä tehnyt sillä jotain. Tuntuu siltä, että ainakin tasapaino on kehittynyt.

Ruokavaliossaan Halonen on ollut tarkkana, mutta paino ei ole tippunut toivotulla tavalla viimeisen kolmen viikon aikana.

– Kahden viimeisen viikon aikana on ollut suuri saavutus se, ettei paino ole noussut. Kiusaukset ovat hyökänneet kimppuun ja painon tiputtaminen on tuntunut todella vaikealta.

Lenkkejä lisää ja kesällä uimaan

Lopella Eeva Heino on kävelyllä koiransa Arielin ja hoidossa olevan villakoira Jaron kanssa.

Kun Heino lenkin jälkeen istahtaa nojatuoliin ja koirat tulevat syliin siliteltäväksi, Heino iloitsee siitä, että lenkkien ja ruokavalion muutokset ovat jo näkyvissä. 15 vuotta sitten ostettu kallis nahkatakki ei vielä vähän aikaa sitten mennyt lainkaan kiinni – paljasta pintaa jäi näkyviin parikymmentä senttiä. Nyt takki menee rintojen kohdalta jo hyvin kiinni.

– Mahan kohdalta takki ei mene vielä kiinni, mutta kyllä minä vielä sen joku päivä päälleni saan.

Heino liikkuu joka päivä puolitoista kilometriä koiransa Arielin kanssa.

– Se ei rasita jalkojani liikaa. Olen kyllä huomannut, että jalat ovat paljon paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin ja ne vahvistuvat koko ajan.

Heinon tavoitteena on lisätä lenkkejä, kunhan jalat kestävät ja kelit paranevat. Hän ei ole aikaisemmin harrastanut muuta kuin hyötyliikuntaa omassa pihassa.

– Kunhan lumet sulavat, lähden heti koiran kanssa metsään. Pyöräilyäkin olen miettinyt, mutta alastulo on vaikeaa ja se ottaa pahasti nilkkoihin.

Heino seuraa televisiosta Suurin pudottaja -ohjelmaa.

– Olen iloinen omasta tavoitteestani. Kilo menee kuukaudessa. Minulle se on sopiva tahti. Kyllähän se tuntuu vähältä, kun katsoo pudottajia telkkarista. Nopeasti painon pudottaminen tuntuu kuitenkin todella repivältä, enkä ole heille kateellinen. Aion pitää oman linjani.

Heino haaveilee myös uimahalliin menosta.

– Kynnys on vielä liian ylhäällä, mutta mietin sitä jatkuvasti. Joku päivä menen uimaan. Viimeistään kesällä järveen.

Heino käy terveyskeskuksessa punnituksessa kerran kuussa ja sen jälkeen lähtee aina läheisille tekstiviestit.

– Kaikki kyllä tukevat ja sanovat, että suuri muutos on jo tapahtunut. (HäSa)

Päivän lehti

31.5.2020