Uutiset

Lasten päivähoidon ja kotihoidon stressaavuudessa ei ole suurta eroa, kertoo tuore tutkimus – päivähoito ei aiheuta ainakaan kotia enempää stressiä

Turun yliopisto mittasi lasten stressitasoja päiväkodissa ja kotihoidossa. Tulokset viittaavat siihen, että hoitopaikalla ei ole suurta vaikutusta stressiin. Edes päiväkodin ryhmäkoko ei merkitse. Kotihoidossa vaihtelu oli suurempaa kuin päiväkodissa.
Päiväkotilasten kortisolitasot vaihtelivat vähemmän kuin kotihoidossa olevien lasten. Kuva: Silja Viitala
Päiväkotilasten kortisolitasot vaihtelivat vähemmän kuin kotihoidossa olevien lasten. Kuva: Silja Viitala

Turun yliopiston tutkimusryhmä tutki päivähoidon ja kotihoidon vaikutuksia lasten stressinsäätelyyn.

Tutkimustulosten mukaan päivähoitopaikalla ei ole vaikutusta lasten kortisolitasojen vuorokausivaihteluun. Kortisoli on stressihormoni, joka lisää keskittymiskykyä ja energisyyttä, mutta liiallisena on haitallinen.

Päivähoidossa olevien lasten iltapäivän kortisolitasot olivat korkeammat kuin samoilla lapsilla samaan aikaan kotona.

Kotihoidossa olevilla lapsilla kortisolitasot vaihtelivat päiväkotilapsia enemmän ja lasten keskinäiset erot olivat suuremmat.

FinnBrainin päivähoitotutkimuksessa oli mukana yli kaksisataa lasta ja yli kolmekymmentä päiväkotia Turusta ja sen lähikunnista.

Tutkimus on ensimmäisiä maailmassa, jossa päiväkotilapsien stressitasoja verrataan kotihoidossa oleviin lapsiin. Tutkimus perustuu useisiin sylkinäytteisiin, joita päiväkodin hoitajat ja vanhemmat kotona ottivat lapsilta. Lapset olivat pääosin 2-vuotiaita, kuitenkin alle 3-vuotiaita.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa European Child & Adolescent Psychiatry -lehdessä.

Päiväunet selittävät osan iltapäivän kortisoleista

FinnBrain-tutkimuksessa tohtorikoulutettavana työskentelevä, tutkimusta tehnyt Katja Tervahartiala kertoo Turun yliopiston tiedotteessa, että kortisolitasojen vuorokausivaihtelu oli molemmissa lapsiryhmissä tavanomaista.

– Tasot ovat korkeimmillaan aamulla, laskevat päivän mittaan ja ovat matalimmillaan illalla ennen nukkumaanmenoa, toteaa Tervahartiala.

Heilahtelua saattoi tapahtua yksittäisissä mittauksissa, mikä johtui ympäristön ärsykkeistä ja lapsen muuttuvista tunnetiloista.

Päivähoidossa iltapäivän kortisolitaso oli hieman korkeampi kuin vastaavana ajankohtana kotona.

– Tämä selittyi osittain päiväunilla, koska näytteet otettiin iltapäivällä päiväunien jälkeen, ja kortisolitasot ovat jonkin verran korkeammat heti heräämisen jälkeen. Päiväunet eivät kuitenkaan kokonaan selittäneet iltapäivän tasoja ja saattaakin olla, että iltapäivän tunnit ovat osalle lapsista kuormittavampia päiväkodissa kuin kotona, Tervahartiala selittää.

Kortisolitasoihin ei vaikuttanut, kuinka pitkään lapsi oli käynyt päivähoidossa. Useimmat tutkimuksessa mukana olleet lapset olivat kuitenkin tottuneita päiväkotikävijöitä. Päiväkodin ryhmäkoko ei vaikuttanut stressaavuuteen.

Kotihoidossa vaihtelu suurempaa

Kotihoidossa kortisolitasojen vaihtelu oli suurempaa kuin päivähoidossa.

Tästä johtui, että kotihoidossa kortisolitasot ryhmiä vertailtaessa olivat korkeammat kuin päivähoidossa. Erot saattoivat selittyä kotihoidon suuremmilla eroilla lasten vuorokausirytmeissä.

– Kotihoidossa olevien lasten äitien koulutustaso oli jonkin verran matalampi, ja lapset olivat vähän nuorempia. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selittäneet eroja ryhmien välillä, Tervahartiala kertoo.

Päiväkotiryhmien välillä erot olivat verrattain pieniä, joten suurta vaikutusta ei ollut sillä, millaista päiväkotia lapsi käy.

Tutkimusta jatketaan ja sylkinäytteitä kerätään seuraavaksi 3,5 vuoden ja 5 vuoden iässä.

Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.