Uutiset

Lastenleikkiä

”Humppaa, pumppaa, kuningas jumppaa, koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hassuun huiskeeseen, turnajaisten tuiskeeseen” soi Tiitiäisen päiväkodin mankasta. Seitsemän esikoululaista eli Hippiäistä hyppii ylös ja alas aamujumpan tahtiin.

Vaaleanpunaisten ja vihreiden, raidallisten ja korukirjailtujen trikoovaatteiden keskellä vilkkuu Tikru-paita. Siellä pomppii tummissa kerhotossuissaan 6-vuotias Jaakko Lahti.

Jaakko on tiitiäiskonkari, sillä hän on käynyt samassa päiväkodissa kolmisen vuotta. Suuri osa Tiitiäisen 24 eskarista onkin Jaakolle vanhoja tuttuja, paitsi kolme uutta kaveria, jotka on siirretty ryhmään kosteusvaurion takia suljetusta Parolannummen päiväkodista.

Kun aamujumpat on jumpattu, puhisevat eskarilaiset nappaavat tyynyt ja alkavat kuunnella lastentarhanopettaja Tarja Torvisen lukemaa satua. Eskarien aamupäivän missio on a-kirjain.

Opittua
– Alhaalta vinosti ylös, ylhäältä vinosti alas ja väliin tukipuu. Tehkääpä itse, Tarja opastaa.
– Mä tein jo, Jaakko ilmoittaa.
– Niin mäkin, sanoo Henri.
– Niin mäkin, kaiuttavat kaikki muutkin.
Kun a:ta on ensin harjoiteltu yhdessä leikkien, päästään käsiksi omaan eskarikirjaan.

Yhdellä eskarilaisella on huono päivä ja kirja lentää lattialle. Lapset vilkuilevat toisiaan ja opettajaa.

– Mä tiedän, mikä sillä on, mutta mä en kerro. Se on salaisuus, Jaakko supisee vieruskaverilleen.

Pikku hiljaa huomio kääntyy kiukuttelusta takaisin kirjoihin ja eskarilaiset keskittyvät värittämään a:n mallisia hattuja.

Oppituokion loppupuolella Tarja esittää kinkkisen kysymyksen: miten Aadolf sanottaisiin ilman toista a:ta?

– Afol, Jaakko vääntelee huuliaan.
– Aufol?

Adolf löytyy ryhmän suusta vasta opettajan avustuksella.

Lopuksi eskarilaiset saavat palautetta työstään Tarjalta sivupöydän ääressä, yksi kerrallaan. Jaakko saa kiitosta siististä työstä.
– Ne oli kaikki tosi helppoja tehtäviä, kuvailee Jaakko.
– Ja kaikki tosi kivoja.

Sitten pääsee pelaamaan.

Kääriäinen

– Tutututumtum. Puolustusministeri Kääriäinen tulee. Tututuntum, Jaakko eläytyy ja ohjailee magneettiosista koottua sota-alusta lattialla.

Tytöt pelaavat taistelutantereen vieressä liikennemerkkipeliä. Ilmassa eivät surraa koneet, vaan rätit, kun pöytiä pyyhitään puhtaiksi ruokailua varten.

– No vitsit, tää meni mäsäksi, Jaakko sanoo, kun alus törmää vasten laatikkoa.

– Hei, anna mulle siitä yks iso osa, mä tarviin sitä mun koneeseen, Jaakko sanoo.

– Anna mulle sitten kaikki renkaat. Se on vaihtokauppaa, Andre sanoo.

– Onks teillä Itsevaltiaat dvd:nä? Ooks nähnyt sen jakson, kun puolustusministeri Kääriäinen sotii? Se on vitsin helmi. Ja se, kun Kääriäinen tulee ja sanoo, että hei täällä vaan tupakkaa poltellaan ja viiniä ryyppäillään, Jaakko selittää.

Tarja huutaa käsipesulle.

– Tiedetään, tiedetään, Jaakko mutisee ja alkaa pakata koneenosia laatikkoon.

– Puolustusministeri Kääriäinen on helmi, hän sanoo.

– Kääriäinen on tyhmä, Andre sanoo.

– Niin, mutta Kääriäinen on vähän helmi näyttelijä.

Sankari

Ennen ruokailua juhlitaan hetki, sillä Ellinoora on täyttänyt viikonloppuna kuusi. Valkotukkainen Ellinoora istuu sankarin tuolilla ja hänen hopeiset tossunsa polkevat innostuksesta ilmaa. Hän on tuonut päiväkotiin leppäkerttukakun ja karkkia päivän juhlistamiseksi.

Synttärisankari saa tarhakavereiltaan kortin. He kajauttavat railakkaasti Paljon onnea vaan Ellinoora ja saman perään vielä englanniksi. Päivänsankarin kasvot loistavat.

– Onko kaikilla kädet pestynä? kysyy Tarja ja Hippiäiset kiitävät syömään.

Lihakeittoa

Jaakko ja Silja ovat kahdestaan isossa pöydässä, sillä muilla vieruskavereilla on vesirokko.

– Mulla heiluu eka hammas, Silja kertoo.

– Mulla heiluu jo ainakin seitsemän, Jaakko panee paremmaksi.

– On kivaa, kun hammas heiluu. Kun sen laittaa tyynyn alle niin hammaskeiju tuo Bratzin ja vie hampaan vessaan, Silja paljastaa kaverilta saatua varmaa tietoa.

– Silja, oikeesti hiljaa nyt, että me saatais ennen tota pyöreetä pöytää, Jaakko hyssyttelee, sillä lihakeitto haetaan ja kauhotaan itse, kukin omalla vuorollaan, pöytä kerrallaan.

– Mä haluun Jaakon tänne, kutsuu Veera viereisestä pöydästä.

– Sulla on jo kaks rakasta siellä pöydässä, Silja huomauttaa Veeralle.
Veera lähettelee lentosuukkoja isoon pöytään päin.

– Mä oon varmaan tän tarhan tyttöjen naurattaja, Jaakko arvelee.

– Niin, kun mä pystyn röyhtäileen ja silleen, hän tarkentaa.

Lentosuukkoja satelee lisää. Silja laittaa kädet silmien eteen. Jaakko kääntää selkänsä naapuripöytään päin ja yrittää löytää seinästä jotain katsottavaa.

Sinne on piirretty numerot yhdestä kymmeneen.

– Kaks plus yks on kolme, kaheksan plus yks on yhdeksän, viis plus yks on kuus, Jaakko innostuu laskeskelemaan.

– Kymmenen plus yks on … on yhdeksän? Kymmenenkymmenen?

Tuomari

Ruuan jälkeen eskarilauma pakkautuu kurahousuihin ja pursuaa pihalle.
– Mä oon sitte moke ja tuomari, Jaakko päättää pelikentällä.

Pian ulkoilupuvut kahisevat, kun Jaakon ja Henrin joukkue pelaa Andren ja päivähoitaja Ville Grönlundin joukkuetta vastaan. Ilma on viileän syksyinen. Pihalla muutama tyttö leikkii keppihevosilla ja pari poikaa kirmaa metsään.

Osa tytöistä on rykelmänä pihalla olevassa huvimajassa ja loput keinuvat kiikkulaudoilla.

Jaakko jakaa pelinsä ohella sivurajaheittoja ja vapaapotkuja.

– Päälle, Henri, päälle, huutaa Jaakko joukkuekaverilleen maalista.

Henri tekee maalin ja juoksee Jaakon luo. Kaverukset halaavat ja hyppivät, ja läiskivät toisiaan olkapäille. Henri asuu Jaakon naapurissa ja kaverukset ovat olleet leikkikavereita jo kolmivuotiaista asti.

Välillä vaihdetaan kenttäpelaajaa.

– Oonko mä hyvä moke, Henri kysyy torjuntojen lomaan.
– Ihan riittävän hyvä, Jaakko vastaa.

Kentällä pujotellaan ja lauotaan. Pian pelikaverit vaativat Jaakolle rangaistusta käsikosketuksesta.

– Mut mä oon tuomari, Jaakko yrittää.

Muut pelaajat eivät anna periksi, ja Jaakko mutisee hetken itsekseen. Sitten hän osoittaa kädellään kenttää.

– Andre, vapaapotku.

Kun kellon viisarit kääntyvät yli kahteentoista, peli loppuu, vaikka se on vasta 1-0.

Eskarit kiirehtivät eteiseen, mutta pihalle on jäänyt leluja ja Ville kutsuu kaikki takaisin siivoamaan.

Eteisessä pojat kuoriutuvat kaulureistaan ja pipoistaan.
– Hei, mulla on hitsin hiki, Jaakko toteaa.
– Se oli hitsin jännä peli, sanoo Henri.
Lepo

Lepotunti alkaa. Jaakko pujahtaa kaapista avattuun keltaiseen sänkyyn rauhoittumaan ja painaa päänsä tyynyyn.

– Mitä kirjaa on luettu viimeksi, Ville kysyy.

Hän on iltapäivällä lasten kanssa hetken aikaa yksin, kun muut hoitajat ovat koulutuksessa.

Päivähoitaja Tintti eli Tiina Silvennoinen on tullut naapuriryhmän puolelta auttamaan lasten ulkovaatteiden riisumisessa ja nukkumaan laittamisessa.
Koulutettuja hoitajia pitäisi olla yksi seitsemää lasta kohden, mutta Tintin mukaan Tiitiäisessä joka tunnille ei aina riitä tarpeeksi väkeä.

Henri istuu sängyllä, tytöt supisevat alapedissä unilelut kainalossa.

– Suut suppuun ja päät tyynyyn, Ville sanoo ja alkaa lukea satua.

Suhteellisuusteoria

– En nukkunut yhtään. Aina joku häiritsee ja kurkkii, kommentoi Jaakko lepotunnin jälkeen silmät tokkuraisina.

Sängyt on pakattu kaappiin ja Hippiäiset istuvat pöydän ääressä ja odottavat vuoroaan hakea ruusunmarjarahkaa.

– Jäi tosi tiukkaan kohtaan se peli. Tuurilla saatiin maali, Henri pui vielä Andren kanssa päivän peliä.

– Joo, oli ihan tsäkää, että se meni maaliin, Jaakko sanoo.
– Eks mä ookin tosi hyvä moke?

Pian on hiirenhiljaista ja huoneesta kuuluu vain lusikoiden ääni.

– Kyllä on mahtavan hyvää, Jaakko toteaa ja lappaa ruusunmarjarahkaa suuhunsa.

– Kannattaa aina ottaa paljon siltä varalta, että se onkin hyvää, Andre sanoo.

– Niin mut mä otin ekaks vähän, jos mä en vaikka tykkääkään, Henri sanoo.

– Mutta kannattaa aina ottaa paljon, Jaakko sanoo.

– Jos Henri ottaa vähän ja sitte lisää ja me otetaan lisää, niin me saadaan lopulta enemmän, Andre vakuuttaa.

Kasvetaan isoiksi

Kun rahka on syöty, pitää odotella, että kaikkien lautaset ovat tyhjiä.

– Teidän täytyy opetella odottamista, hiljaisuutta ja rauhallisuutta, kun menette ensi vuonna kouluun, Ville selittää.

– Joo, mä tiedän, tai muuten ope kirjoittaa reissuvihkoon, Silja sanoo.
Eskaripäivän lopuksi neljä poikaa alkaa pelata Tieto, taito ja temppu -peliä.
Nappulat laitetaan lähtöruutuihin oman syntymäpäivän kohdalle.

– Mä aloitan heinäkuussa, kun mä oon syntynyt silloin, Jaakko sanoo.
Ilmari, Andre ja Henri asettavat pelinappulansa helmi-, maalis- ja
huhtikuuhun.

Nappuloita asetellessa viriää kysymys siitä, kuka joukosta on nuorin.

– Mä oon hei pienin meistä. Katotaan vaikka, mä oon kaikkein lyhin, Jaakko sanoo.

Pojat kimpoavat pystyyn ja mittailevat nokikkain ja selkä selkää vasten, kenen hiukset huojuvat ylimpinä.

– No niin, mähän sanoin, Jaakko toteaa innoissaan tuloksen varmistuttua.

– Mä oon nuorin ja Henri on toiseksi nuorin.