Kolumnit Uutiset

Lataan sitä ja lataan tätä

Elämä on nykyään yhtä latailemista. Lähes aina on jokin lataaminen meneillään – tai jos ei ole, jotain on unohtunut.

Lataan läppäriä, tablettia, kahta kännykkää ja kameroiden akkuja. Jossain mielenhäiriössä hankin jopa aktiivisuusmittarin, mutten tajunnut, että sitäkin täytyisi koko ajan ladata. Ja kun en viitsi, mittari lojuu passiivisena eteisen piirongin päällä.

Ja hei, älä soita minulle työkännykkään, sillä siinä pysyy virrat tosi huonosti ja se jumittuu noin kerran päivässä. Se sattuu olemaan älypuhelin, joka vastaanottaa puheluja lähinnä silloin, kun sitä sattuu huvittamaan. Vastaan varmemmin toiseen kännykkääni, jos vain olen muistanut ladata sen.

Miksi ihmeessä meille on kehitetty puhelimia, joita pitäisi ladata joka ikinen päivä. Tämäkö muka kätevää?

Tietotekniikka on kyllä jotenkin käsittämätöntä. Viime viikonloppu taas todisti, kuinka haavoittuvaa se on.

Ketkä ovat kehittäneet meille systeemit, joiden turvallisuus on kiinni siitä, miten joku mattimeikäläinen on huolehtinut tai jättänyt huolehtimatta oman tietokoneensa tietoturvasta? Meitä on niin tuhanteen eri junaan… Kuinka voitaisiin edes olettaa, että kaikki ihmiset olisivat kiinnostuneita tällaisista asioista?

Käsityskykyyni ei mahdu se, ettei tietoturvaongelmiin ole vieläkään pystytty kehittämään mitään kokonaisvaltaista ratkaisua. Inhoan nykykäytäntöä, jossa joudun ensin ostamaan tietokoneen ja saman tien joudun ostamaan erikseen tietoturvaa, jotta voisin käyttää konettani turvallisesti.

Joskus mietin, pääsisinkö helpommalla, jos en edes omistaisi omaa tietokonetta. Olenhan sellaisen ääressä kaikki työpäivät, ja omia asioita voisi hoidella myös julkisella koneella vaikka kirjastossa. Olisi ihan terveellistä olla välillä irti tietotekniikasta. Ehkä silloin ehtisi joskus jopa ajatella jotakin.

Pelkään kuitenkin, etten enää osaisi olla ilman sähköisiä vimpaimiani. En, vaikken tosiaan ole sellainen kuin nykynuoret ja -lapset, jotka ovat imeneet tietotekniset taidot jo äidinmaidosta. Ennemminkin olen tumpelo ja hallitsen ihan vain perusasiat. Mutta sittenkin olen jäänyt koukkuun.

Sentään ulkomaanmatkoilla osasin aiemmin olla ilman tietokonetta, mutta sitten ostin pienen taulutietokoneen, ja nyt se tulee pakattua reissuun mukaan. Olen ajatellut, että varmuuden vuoksi – jos ilmaantuu iso tuhkapilvi tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, saan tietoja ja yhteyksiä helpommin.

Mutta siinä kävi tietysti niin, että vaikka mitään erityistä ei reissuilla olekaan sattunut, tabletti on tullut avattua joka päivä. On niin kiinnostaa katsoa, mitä koti-Suomeen kuuluu. Myönnän, että tämä on vähentänyt matkoilla olon vapauden ja irrallaan olon kokemusta, mistä matkailussa parhaimmillaan on kysymys.

Ja pahempaa on varmaan tulossa. Ehkä joskus jopa lataan reissustani jonkin kuvan Facebookiin… Niin, apua, nykyään olen sitten sielläkin, vaikkei ollenkaan pitänyt liittyä.

Tällaistahan tämä sähköinen maailma on. Se vie vähitellen koko käden.