Uutiset

Lätkäjätkä mätkii, kun pätkii

Miesjääkiekkoilun kausi jatkuu.

HPK:lla meni lopulta hienosti: ei tullut isommin turpaan. Siis kirjaimellisesti. Pronssipeli Lukkoa vastaan on tosin vielä jäljellä.

Maaliskuisen Lukko-HIFK -tappelumatsin tapahtumat eivät täyttäneet pahoinpitelyn tunnusmerkistöä, sanoi SM-liigan kurinpitäjän titteliä kantava juristi Jarmo Muukkonen. Hän väitti, että ”pelaajat ovat antaneet suostumuksensa” sille, että kaukalossa voi sattua mm. tappeluja.

Kuka tahansa voi joskus joutua kävelemään yöpimeällä pahamaineisessa taajamassa. Enpä haluaisi olla kantaja oikeusjutussa, jossa syytetyn puolustusasianajana olisi joku muukkoslainen. – Sori vaan, sinähän annoit suostumuksesi tulla rusikoiduksi, kun tänne tulit.

Keskustelussa lätkämätkinnän rajoista on kyse yhden elämänilmiön itsesäätelyn riittävyydestä. Jokunen kaukalokahinointi on edennyt korkeimpaan oikeuteen. Siellä on jo jouduttu punnitsemaan millainen törttöily ylittää ”lajin rajun luonteen”.

Kiekkopomot selvästi haluavat pitää kiinni haalimastaan rikosoikeudellisesta autonomiasta. Siksi ei ole fiksua leimata pelaajien pieksäjäisten kummastelijoita asiantuntemattomiksi taivastelijoiksi tai omaan pesään paskojiksi.

Lätkä on kontaktilaji, kyllä. Millä loogisella loikalla perustellaan siihen tukeutuen, että tappelu on ”sallittua”? Miksei sitä sitten lue säännöissä?

En ole yhdessäkään lukuisista kiekkojunnujen vanhempainkokouksistani kuullut kenenkään valittavan, miksei (useimmiten) pojille opeteta kunnolla tappelemista. Eikös sen pitänyt kuulua lajiin?

Mikseivät kontaktilaji painin harrastajat leivo toista lättyyn, vaikka järki pätkii? Miksi liki kaikista kontaktilaji jalkapallossa sattuvista sikailuista tulee skandaaleja?

Fyysisyys kuuluu lajiin. Totta hemmetissä. Mutta väkivalta kuuluu vain ihmislajiin.

Nykyaikainen urheilu – koko rakennelma ajatuksineen, asenteineen – perustuu aika huikealle idealismille. Rehdissä kilvoittelussa pohjimmiltaan alhainen ihmislajin edustaja kummasti jalostuu.

Mikään urheilulaji ei ole olemassa ilman sääntöjä. Ne määrittelevät lajin, erottavat sen toisista.

Säännöt asettavat raamit, joihin harrastajan on alkuihmisen vaistonsa kahlittava, tilanteessa kuin tilanteessa.

Kovin jätkä on sittenkin se, joka hallitsee hermonsa. Silloinkin kun ne, jotka todella ansaitsisivat sukupuolirasistiset herjat ”hamekankaisista neitikiekkoilijoista”, survovat mailaa munille ja hanskaa hampaille.

Kiekkoviihteen monikymmenvuotisena suurkuluttajana kysyn, mihin voin valittaa, jos hieno joukkuelaji muutetaan joukkotappeluksi?

Lukko-HIFK -pelistä tehdyn rikosilmoituksen tultua julkisuuteen viisasteli Lukko-puolustaja Toni Porkka, että jos tappelut sallittaisiin, vähenisivät ylilyönnit selvästi.

Väkivalta vähenisi sitä lisäämällä? Ehkä sen ymmärtää vain lajiin sisäpuolelta vihkiytynyt, ei ulkopuolinen, penkkijääurheilija. Hänhän vain kustantaa koko leikin.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Väkivalta kuuluu vain ihmislajiin.