Uutiset

Latua hiihtäjälle!

Jos laduntekijöiltä ja kentänjäädyttäjiltä kysytään, tuli talvi tänä vuonna myöhässä, sillä hiihto- ja luistelukausi saatiin avattua Hämeenlinnassa vasta loppiaisena 6. tammikuuta. Lumien tultua ei työtunteja juuri lasketa

– Siinä oltiin pyhät töissä ja nyt ladut ja jäät ovat kunnossa, kertoo Hämeenlinnan kaupungin ulkoliikuntamestari Jukka Kuvaja.

Keskivertotalvena hiihtäjille päästään tekemään latuja joulukuussa, mutta joskus uurastus alkaa jo marraskuussa.

-Viime vuonna kausi oli pitkä ja jatkui aina maaliskuun puoliväliin asti. Moottoriradalla jossa käytämme lumitykeillä tykitettyä keinolunta, latuja ylläpidettiin huhtikuulle, eli talvi kesti periaatteessa viisi kuukautta, Kuvaja laskeskelee.

Hän uumoilee, että tänäkin vuonna päästään pitkälle ainakin hiihtäjien suosimalla aukealla moottoriradalla.

-Moottorirata on laduntekijälle mieleinen, sillä se on aukealla paikalla. Suojakeleillä metsäladut menevät nopeasti pilalle, kun puista tippuu käpyjä, kaarnaa ja neulasia.

Latuja voi ylläpitää, vaikka lämpötila nousisikin piirun verran nollan yläpuolelle, mutta luistelukenttien suhteen tilanne on huonompi. Kun kevätaurinko alkaa kunnolla lämmittää, sulattaa se kenttien jääpatjat nopeasti.

Latuja tehdään myös bensapalkalla

Kun lunta tammikuun alussa viimein satoi sen verran, että latuja kannatti alkaa tehdä, laitettiin Hämeenlinnassa koko latukalusto, eli kuusi moottorikelkkaa ja kolme latukonetta liikkeelle. Kaupunki ei hoida yksin kaikkia reittejä vaan urakoitsijat tekevät ladut esimerkiksi Tuuloksen ja Rengon alueella.

-Tämän lisäksi Lammilla yksityiset henkilöt ovat tarjoutuneet tekemään moottorikelkoillaan hiihtolatuja polttoainekorvausta vastaan, Kuvaja kertoo.

Tänä vuonna järville on muodostunut kantavaa teräsjäätä lämpimän syksyn vuoksi verrattain vähän. Lisäksi jäälle noussut vesi ja sen päälle satanut sohjoutunut lumi ovat aiheuttaneet ulkoliikuntajaostolle harmaita hiuksia.

-Alajärven luistelurataa emme pystyneet tänä vuonna tekemään ollenkaan, Kuvaja kertoo ja mainitsee tilanteen olevan saman monilla muillakin radoilla ympäri Etelä-Suomen.

Täydellinen jää vaatii pitkän ja kylmän syksyn

Vaikka toisin voisi luulla, eivät lumi ja pakkanen aina riitä huippuladun luomiseen. Hyväksi luisteluradaksi ja latupohjaksi sopivan luonnonjään reseptin tärkein vaihe on hitaasti tapahtuva vesistöjen viileneminen.

-Saamme Etelä-Suomessa ehkä kerran kymmenessä vuodessa loistojään. Kun syksyllä tulee pakkaset aikaisin, mutta lumi antaa odottaa itseään pitkään, ehtii vesi kylmentyä riittävästi. Silloin jään pinta on kuin peili ja sen päällä on hyvä ja turvallista luistella.

Kuvaja kertoo että vuosikymmeneen mahtuu kolmesta viiteen talvea, joiden aikana jäädyttäjät ja laduntekijät ovat pulassa.

-Mutta tätä se on, kun ulkoiset tekijät määrittävät työolosuhteita, hän lisää.

Aktiiviliikkujat ymmärtävät hyvin laduntekijöiden toimivan luonnonvoimien ehdoilla, mutta tästä huolimatta Kuvaja kertoo saavansa negatiivista palautetta aina silloin tällöin.

-Satunnaisilla hiihtelijöillä ei välttämättä ole käsitystä siitä, että ladulla saattaa olla meistä riippumattomista syistä vettä. He ottavat meihin yhteyttä ja sanovat ihmettelevänsä, miksi kaupunki ei ole tehnyt latua, Kuvaja kertoo.

Esimerkiksi viime talvena Katumajärven jäällä laduntekijä jäi kelkallaan kolmesti jumiin.

-Yritimme kaikkemme, mutta lopulta oli luovutettava. Kyse ei siis ole siitä, että emme viitsisi, Kuvaja lisää. (HäSa)

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic