Kolumnit Uutiset

Laulukuorosta ei lauluja kirjoiteta

Urheilujutuissa käytetään usein luonnehdintaa ”joutua laulukuoroon”.

Osa pitää jo kliseeksi muodostunutta fraasia täysin typeränä. Miksi sen perimmäistä tarkoitusta ei ole väännetty rautalangasta eli kerrottu, mitä laulukuoroon joutuminen tarkoittaa?

Vaikka laulukuoroon joutumista ei olisikaan valmiiksi pureskeltu tekstissä lukijalle, arvelen, että jokainen ymmärtää sen tarkoittavan urheilijan putoamista pois pelistä heti kisojen alkuvaiheessa.

Tenniksen maailmanlistan vitonen heti laulukuoroon Riossa (7.8.2006 mtv3.fi/sport). Otsikko viittaa olympiaturnauksen neljänneksi sijoitettuun puolalaiseen Agnieszka Radwanskaan, joka hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa Kiinan Zheng Saisaille, jonka piti olla kaukana kärjestä.

Vertauksen alkuperästä tuskin tiedetään sen enempää kuin ”ei tästä paljon lauluja kirjoitella” -sanonnasta. Molemmat kuitenkin tarkoittavat urheilukielessä samaa: ei mainittavaa menestystä.

Miksi laulukuoro-vertausta sitten käytetään? Joku saattaa kysyä.

Se on hyvä kysymys. Samalla pitäisi pohtia, miksi vertauskuvia käytetään ylipäätänsä? Rikastuttamaan kieltä, kenties? Vaarana kuitenkin on, että usein käytettynä hokema on nopeasti kulutettu loppuun.

Laulukuoroon joutumiselle ja hernepellon nenäänsä vetämiselle on käynyt juurikin näin. Jälkimmäinen tarkoittaa, että joku suuttuu aina jostakin.

Kirjoitin hiljattain Hämeen Sanomien Sunnuntai-sivuille jutun naapurikahakoista ilmiönä.

Jutun aloitukseen olin valinnut viime vuosituhannella syntyneen miesten välisen epäkypsän kamppailun, jossa miestä kehotetaan vetämään hame päälle ja panemaan punaa huulille.

Sain siitä palautetta mielensä pahoittaneelta lukijalta. Hän oli sitä mieltä, että solvasin suhteellisen vanhalla esimerkillä kaikkia naisia. Olen sitä mieltä, että yhä 2010-luvulla hametta ja huulipunaa käyttävät enemmän naiset kuin miehet.

Onko laulukuoroon joutuminen noloa? Halventaako urheilumediassa usein viljelty lause heitä, jotka oikeasti harrastavat kuorolaulua? Nämä ovat usein kuultuja kysymyksiä.

Mielestäni ei. Miksi laulukuoroa harrastavan pitäisi loukkaantua moisesta? Enemmän sen pitäisi osua urheilijaa kiukkusuoneen. Varsinkin, jos urheilija ei ole laululahjoiltaan luokkaa Tapio Rautavaara (keihään ja laulelman mestari). Suurin osa tuskin on, koska he harjoittelevat urheilulajeja, ei laulutaitoa.

Aika usein olen kuullut, että paini on homojen hommaa. Kumpaa sen sitten pitäisi loukata enemmän, painijoita vai homoseksuaaleja? Mitä sitten, jos joku heistä onkin oikeasti homo ja/tai painija?