Uutiset

Legendan missio on valaista

– Miten menee, miten menee? huikkaa iloinen ääni luurissa.

Sitten kuuluu naps. Linja mykistyy ja valintaääni alkaa tuutata.

Mutta kiitos kysymästä, Michael Monroe. Hyvinhän täällä Hämeenlinnassa menee.

Tuokion kuluttua selviää, että Hanoi Rocksin laulajan langattomasta puhelimesta loppui patteri. Nyt puhelin on pantu ojennukseen, ja hengästynyt, mutta energinen ääni pulputtaa taas Turun murteen, jenkkiaksentin ja suomen kielen sekoitusta.

Mitenkäs siellä Turussa menee, Michael Monroe alias Matti Fagerholm?

– Oikein hyvin menee. Päivä alkaa ja kissa istuu pöydällä, se tuli tuohon kiehnäämään, laulaja nauraa.

Tämän viikon perjantaina kissan isäntä ei ole kotona, vaan Hämeenlinnassa Kulttuuritukun lavalla. Uudestisyntynyt Hanoi Rocks tykittää kantahämäläisten tajuntaan biisejä muun muassa tuoreelta Another Hostile Takeover -levyltään, joka julkaistiin Suomessa jo keväällä, mutta muualla Skandinaviassa ja Englannissa marraskuussa.

Michael Monroen mukaan syksyn klubiturnee käynnistyy tarkoituksella Hämeenlinnasta.

– Olin joku aika sitten Hämeenlinnassa hotellissa, joku vanha linnanraunio siinä oli, ja silloin syntyi paljon biisejä mun sooloalbumille, hän selvittää.

Kokemus tuonut voimaa ja tiukkuutta

Sooloilusta ei kuitenkaan ole kyse nyt. Michael Monroen mukaan Hanoi Rocks on paremmassa iskussa kuin koskaan, edes 1980-luvun alun villeinä vuosina.

– Tuntuu kornilta sanoa näin, mutta totta se on. En ole legenda ainoastaan omassa mielessäni, Michael sanoo ja hekottelee päälle.

– Meissä on nyt enemmän voimaa ja tiukkuutta. Kaikki tekevät paremmin hommansa. Tämä on myös kivempaa kuin aikaisemmin. Ennen oli kaikenlaisia sekoiluja.

Sekoilujapa hyvinkin. Vaikka bändin musiikki olisi jäänyt vieraaksi, kuka tahansa tunnistanee nimeltä niin Michael Monroen kuin erään Andy McCoyn, nyky-Hanoin toisen alkuperäisjäsenen. Hän on se sama mies, jolla oli tosi-tv-show ja joka nappaili tv-haastattelussa likööriä pullonsuusta. Ja joka putosi parvekkeelta.

– Andy ei enää putoile. Hän kävelee nykyään ontumatta, vaikka oli lähellä kuolla. Mieletöntä, että hän on päässyt nykyiseen kondikseen. En väitä, että ihmisen täytyy kokea jotain traagista muuttuakseen, mutta putoaminen sai Andyn ajattelemaan, sanoo Michael, joka ei itsekään ole ollut pulmunen.

Rehellinen rokkibändi

Tätä nykyä Hanoi Rocksin kantavat voimat ovat kuivilla.

– Ei löysääminen parane, se, että bailaa ja lipittää kaljaa. Rock’n rollissa ei toimi se, jos laulaja puhkuu ja puhisee kauheen kaljamahan kanssa lavalla.

Michael Monroe jaksaa yhä innostua työstään. Hän vyöryttää luuriin pitkiä, mutta sähäköitä litanioita aiheista, jotka häntä kiehtovat. Ja häntä tuntuu innostavan kaikki rockmusiikkiin liittyvä, ei vain se, että omia biisejä syntyy nyt jatkuvasti lisää.

Yksi hänen keppihevosistaan ovat keikat ilman ikärajaa. ”Skidienkin” pitäisi päästä konserttiin – ja ennen kaikkea oppia, että musiikilla on historia.

– Sellainen olisi oikeastaan Music Televisionin vastuulla, mutta eipä sillä kanavalla ole paljon musiikin kanssa tekemistä. Yksi tärkeä osa meidän missiota on kertoa esimerkiksi sellaisista bändeistä, joilla on loistavaa musiikkia, mutta joista harvoin kuulee, Michael paahtaa.

Hän luettelee oppiteoslistan: Alice Cooperin varhaiset levyt, Stiv Bators, The Dead Boys, Cheap Trick, The Ruts.

– Onhan noita bändejä loputtomiin, Loistavaa musiikkia löytää, jos etsii vaan, hän kannustaa.

Entäs muu osa missiosta? Mitä konkarit lavalla tarjoilevat?

– Haluamme ihmisten todella tuntevan meidät. Monet bändit sanovat saaneensa meiltä vaikutteita, vaikkeivät kuulosta lainkaan samalta. Emme ole vain tupeerattuja tukkia, meikkejä ja poseerausta, vaan rehellinen rokkibändi. Haluamme antaa voimaa ja tarkoitusta: me ei olla pimeetä tai mörköjä, vaan valoa. Meillä on positiivinen viba, lopettaa hengästynyt Michael Monroe. (HäSa)

Hanoi Rocks aloittaa Suomen-keikkarundinsa perjantaina 30.9. Kulttuuritukussa. Ilta alkaa kello 20, ja itse show kello 21. Hanoi Rocksin lämmittelybändinä nähdään helsinkiläinen The Winyls.