Lehmänpaistia punaviinikastikkeella

 

Nyt on saatu hevosella kyytiä enemmän kuin kynsilaukan verran. Eurooppalainen einesruoka valmistuu sen verran epäpuhdasta ravia, että lopputulos hylätään kaikin tuomariäänin.
 
Tähän saakka meillä Suomessakin on puhuttu kaupan lihatiskillä ja varsinkin ravintoloiden ruokalistoilla härästä tai porsaasta. Lehmät ilmeisesti haudataan niine hyvineen, lihateollisuuteen saakka ne eivät tunnu löytävän tietään.
 
Yhtään lehmänpaistia ei ole vielä tähän mennessä ravintolan ruokalistoilta löytynyt. Kuka ehtii ensimmäiseksi? Sehän olisi erikoisuus sekin. 
 
”Lehmänpaistia punaviinikastikkeessa. Tai Grillattua lehmän sisäfileetä kermaperunoilla.”
 
Ja on se kumma nähty useaan otteeseen, että sukupuolenvaihdos tapahtuu lihakarjalla paljon ketterämmin kuin kaksijalkaisilla ihmisillä. Nauta on pikakäsittelyssä vaihtunut häräksi.
 
Sikanauta on jo vanha juttu, se Suomessa risteytetty kansalliseläin. Varttikilon peltipurkissa.
Vai onko se sitten niin, että lehmä on se meidän ”Mansikki”, jota kesäauringossa silitetään ja ruokitaan ruohotupsulla. Ei siitä ole ruokapöytään. Tunnesyistä. Kuten ei hevosestakaan, kun sitä sipsutettu, raaputettu, harjattu ja silitelty vuosikaudet, joskus rohkeuden puuskassa ratsastettukin.
 
Nykyihminen pitää hevostakin enemmän lemmikkinä kuin hyötyeläimenä. Todellisuudessa hevonen on kelpo elän, syötynäkin.
 
Hevosenlihakohussa kyse on painotetusti siitä, että einesvalmistajat laittavat pöperöihinsä jotakin muuta kuin mitä he virallisesti ilmoittavat. Tehtaalla sorkkaeläin nauta onkin havaittu kavioeläin hevoseksi.
 
Onko nyt paljastunut hevosenlihahuijaus ainutlaatuinen? Ei tietenkään!
 
Huijauksen paljastuminen osoitti karmean koskettavalla tavalla, kuinka koko ajan kiihtyvässä voitontavoittelussa ovat kaikki keinot käytössä. Ruokakaan ei ole siinä kilvoittelussa pyhää. 
 
Lopputulema on, että meille hyväuskoisille ahmateilla voidaan syöttää ihan melkein mitä tahansa. Riittää, kun pakkaukseen tällää mustalla präntillä raaka-aineeksi jonkun yleisesti hyväksytyn lähteen, vaikka hevosen.
 
Olemme auttamattoman hyväuskoisia. Asiantuntijatkin jo uskovat, että nyt käsillä on vasta pieni hippunen todellisuudesta.
 
Valvonta osoitti tavallaan toimivuutensa, kun käry kävi. Toisaalta se osoitti, että viranomaisilla on paikattavana ainakin hevosen mentäviä aukkoja.
 
Millä varmistaisi tuotteen alkuperän täysin aukottomasti? Tuottamalla itse.
 
Tähän meillä ei ole mahdollisuutta, sillä kerrostalon parvekkeelle ei mahduteta heinäpeltoa ja lypsävää lehmää. 
 
Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua. Siltikään kaikesta tuonnista ei päästä eroon, on siis pakko luottaa.
 
Turha on suomalaistenkaan kovin etusormi suorassa osoitella Eurooppaan, kun neljä sormea osoittaa edelleen itseä. Kaikkein kovimmin suomalaista ruokateollisuutta vietiin, kun margariini kirnuttiin kissoista. 
 
”Ennen pantiin kissat multaan, nyt ne laitetaan Suvikultaan.”
 
Raadollinen mainoslause.