Uutiset

Leijasurffauksessa tuulesta ei tingitä

Auringonpaistetta, 25 astetta lämmintä, tuulta kymmenen metriä sekunnissa ja parimetriset mainingit. Näillä aineksilla saadaan kokoon hauholaisen Tarmo Laineen ihannesää.

-Auringonpaisteesta ja lämpötilasta voi vähän tinkiä, mutta tuulesta ei. Se on se keskeinen tekijä, Laine kuvailee.

Tarmo ja hänen poikansa Jaakko Laine harrastavat leijasurffausta. Laji on Suomessa vielä melko tuntematon, mutta kerää nopeasti lisää harrastajia.

Lajin tuntemattomuus on saattanut harrastajia välillä jopa hieman tukaliin tilanteisiin.

-Kun eräs tuttavani oli ollut Päijänteellä leijasurffaamassa, paikalle oli hälytetty meripelastusseura. Ohikulkija oli luullut, että laskuvarjohyppääjä on joutunut veden varaan, Laine hymähtää.

Hieman yksinkertaistettuna leijasurffauksessa on kyse siitä, että ihminen seisoo lasikuidusta valmistetun laudan päällä ja ohjaa leijaa, joka liidättää häntä eteenpäin jopa monen kymmenen kilometrin tuntinopeudella järven pintaa pitkin.

Laine kuitenkin korostaa, että kyse ei ole pelkästä nopeuslajista.

-Laji perustuu hyppyihin ja niihin temppuihin, mitä ilmalennon aikana tehdään. Leija kannattelee ihmistä ilmassa useiden sekuntien ajan.

Temppujen tekemisessä vain mielikuvitus ja omat taidot ovat rajana. Laineen mukaan juuri se on suuri osa lajin viehätystä.
Leijailu käy myös talvella

Vesielementti ei ole ehdoton vaatimus leijasurffauksen harrastajalle. Leijan perässä voi liitää myös kuivalla maalla. Esimerkiksi Hollannin suurilla hiekkarannoilla harrastajat liikkuvat leijan vetäminä kolmipyöräisen ajokin päällä.

Leijasurffaus soveltuu myös talvisiin olosuhteisiin. Leijan liidättämänä voi kulkea suksilla tai lumilaudalla lumella ja jäällä.

Tärkeintä lajin harrastuspaikassa on se, että ympärillä on riittävästi avaraa tilaa. Jos tuulenpuuska nykäisee leijan mukaansa ja ihminen seuraa perässä, voivat seuraukset olla ikäviä, jos tiellä on puita tai kiviä.

Järven tai meren rannalta leijasurffaus vaatii matalaa hiekkarantaa, jotta leijan kanssa pääsee liikkeelle.
Tuulen tulisi olla mahdollisimman tasaista.

-Talvella riittää kevyempi tuuli, koska lumilaudalla kitka on pienempi, pari-kolme metriä sekunnissa on hyvä. Kesällä taas pitäisi tuulen olla vähintään viisi metriä sekunnissa, että leijalla pääsisi eteenpäin, Laine kertoo.

Lajin mukana tulee elämäntapa

Leijasurffaus rantautui Suomeen 1990-luvun loppupuolella.

-Olisiko ollut siinä 1997 tai 1998. Minulle tuli toinen niistä parista ensimmäisestä leijasta, mitkä Suomeen tuotiin, Laine muistelee.

Laine oli harrastanut perinteistä surffausta jo pidemmän aikaa. Matkallaan Etelä-Afrikassa hän näki leijoja ja ihastui niihin heti.

Myös Tarmon poika, Jaakko, 15, on innostunut lajista. Hän on ehtinyt harrastaa lajia jo yli kolme vuotta.

Laineet ovat kiertäneet maailmaa leijasurffauksen merkeissä Vietnamia, Teneriffaa ja Jäämerta myöten.

Suomessa parhaat paikat leijasurffaukseen löytyvät kesäisin mereltä, esimerkiksi Porista, Hangosta tai Lohtajalta. Talvisin etenkin Kilpisjärvi tarjoaa ihanteelliset olosuhteet lajin harrastajille.

Paitsi että leijasurffaus on hyvä liikuntaharrastus, se tuo mukanaan paljon muutakin.

-Tämä on vähän niin kuin surffauskin. Mukana on kokonainen elämäntapa. Harrastajapiirit ovat pienet ja kaikki kulkevat hyvien tuulten perässä samoihin paikkoihin. Siinä tutustuu monenlaisiin ihmisiin.

Kokeneen ohjaajan opastus alussa ehdotonta

Leijasurffaus kannattaa ehdottomasti aloittaa kokeneen harrastajan seurassa tai sertifioidun ohjaajan vetämällä kurssilla.

Parhaiten tietoa harrastajista ja kursseista saa Suomen Purjelautaliiton kite-jaoksen internetsivuilta.

– Me haluamme neuvoa harrastajia alussa jo senkin takia, ettei sattuisi ikäviä tapaturmia, jotka mustaavat lajin maineen, kertoo Tarmo Laine, lajin pioneeri Suomessa.

Alkeiskurssin järjestäjä tarjoaa kurssilaisille useimmiten varusteet, mutta jos lajia haluaa jatkaa, pitää hankkia oma leija ja muut perusvarusteet.

-Käytetyt varusteet saa noin tuhannella eurolla. Niiden hankkimisen jälkeen tähän lajiin ei uppoa paljonkaan rahaa, etenkin jos harrastuspaikat ovat lähellä.

Alkuun pääsee parhaiten talvella

Laine neuvoo, että leijasurffauksen harjoittelu kannattaa aloittaa talvella.

– Talvella liikkumiseen riittää kevyempi tuuli, eikä varusteitakaan tarvitse muuta kuin lumilaudan, leijan ja tavalliset hiihtokamppeet.

Etenkin talviolosuhteissa lajin oppii Laineen mukaan melko nopeasti. Perusliukumisen osaa parin päivän jälkeen ja yhden talven harrastanut pystyy jo tekemään hyppyjäkin.

Mitään huippu-urheilijan kuntoa lajin harrastaminen ei vaadi, mutta perusfysiikka pitää olla kunnossa.

Alkuun pääsemisessä auttaa paljon, jos on harrastanut aiemmin lumilautailua, koska laudalla tehtävät temput ovat lajeissa samankaltaisia.

Laine kannustaakin juuri lumilautailijoita kokeilemaan leijasurffausta.

– Lumilautailijalle tämä harrastus on ihanteellinen, koska lumilautailutemput voi tehdä talvella omalla kotijärvellä matkustamatta rinteeseen.

Leijan perässä liitäjän täytyy tuntea jonkin verran tuulen käyttäytymistä, joten purjehdustaustasta on myös apua alkuun pääsyssä.

Päivän lehti

19.1.2020