Kolumnit Uutiset

Leikisti, aikuinen!

Mä oisin kuuskyt vuotta vanha mieluummin kuin aikuinen, uskotko sen”, laulaa Kauko Röyhkä. 

Kun googlaa sanan aikuinen tai aikuisuus, saa tulokseksi erilaisia määritelmiä siitä, milloin ihminen on aikuinen. Varsin usein aikuisuus on jotain tylsää ja kankeaa. Jotain, mitä ei nuorena haluttu mutta joka on nyt tullut väistämättä vastaan. 

Aikuinen pukeutuu käytännöllisesti mutta ankeasti, tekee työtä josta ei erityisemmin pidä, noudattaa normeja niitä kummemmin miettimättä ja sulautuu tapettiin.

En ole koskaan kunnolla käsittänyt tätä ajatusta. Aikuisuushan on suurta vapautta! 

Aikuinen voi tehdä kaikkea sitä, mikä on yleensä lapsilta kiellettyä: syödä jäätelöä aamupalaksi, valvoa koko yön, leikata itse otsatukkansa ja päättää, keiden kanssa lomansa viettää. 

Toki aikuinen myös kantaa seuraukset – jotka hän useimmiten tietää jo etukäteen.

Leikki on lasten työtä, tietää sananlasku. Niin onkin, mutta leikki kuuluu myös aikuisille. On surullista nähdä aikuinen, joka kieltää itseltään leikin. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan leikillä tarkoitetaan lasten mielihyvänsävytteistä toimintaa, joka tapahtuu ilman hyötytarkoitusta. Kielitoimisto liittää leikkiin myös määrämuotoisuuden ja säännönmukaisuuden. 

Kuvainnollisessa merkityksessä leikki saa lisää sävyjä. Se on jotain kevyttä ja helppoa. Toisaalta vakavat ja painavat asiat saatetaan nimetä leikiksi, joka todellisuudessa on ihan muuta. Ken leikkiin ryhtyy…

Miten aikuinen sitten leikkii? Pitääkö kaivaa esiin nuket ja autoradat? Hankkia omia lapsia, että saisi leikkiä heidän kanssaan? 

Kaikkihan me tiedämme (ja olemme kenties juuri jouluna todistaneet) tarinat iseistä ja äideistä, jotka ovat enemmän innoissaan uuden legorakennelman teosta kuin jälkikasvu, jolle se on virallisesti hankittu.

Vapauttavia uutisia! Aikuinen saa leikkiä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu: Laittaa ruokaa vain lempivärisistä aineista. Kirjoittaa ostoslistan riimirunoksi. Tehdä kävelylenkin ja antaa kolikon päättää, käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. 

Ainoa rajoite on, ettei muita (eikä mielellään itseäkään) saa vahingoittaa. Leikki on kokeilemista, kuvittelemista, jossittelemista. 

Leikillä ei ensisijaisesti pyritä mihinkään, mutta se saattaa hauskuutensa ohessa tarjota oivalluksia, elämyksiä tai lopputuloksia.

Taiteilijoille leikki on osa työkykyä. Silti väitän: leikki kuuluu kaikille. 

Ei ole mitään syytä, miksi tavallisen arjen pitäisi olla ilotonta tehokkuussyöksyä päivästä toiseen. Vain siksi, että tässä ollaan nyt aikuisia. 

Lealiisa Kivikari kirjoittaa runossaan: ”Ihan vain huvin vuoksi on ihminen täällä olemassa // tähän ajatukseen jos suostut niin lepäät, laulat, lennät. ihmisellä on siivet, hän ei vain tiedä sitä.

Onnellinen on hän, joka uskaltaa nauraa, leikkiä ja kokeilla. Olla sellainen(kin) aikuinen.

Päivi Haanpää
paivi.haanpaa@gmail.com
Kirjoittaja on sanataideohjaaja ja kriitikko, Riihimäki.