Uutiset

Leikittäiskö kauppaa vanhoilla leluilla?

Nostalgista. Muutamakin ihminen käytti tätä sanaa pohtiessaan, miltä tuntuisi maksaa jälleen markoilla.

Yksi oli löytänyt vanhan markan kolikon kirjoituspöytänsä uumenista. Hän oli tutkiskellut sitä kuin lapsuuden lelua. Toinen sanoi keskustelleensa vanhasta ja nykyvaluutasta miesporukassa, ja kaikki olivat ihmetelleet, miten markkaan muka voisi tottua uudelleen.

Heistä kukaan ei ollut enää vuosiin kääntänyt mielessään eurohintoja markoiksi.

Harva luultavasti on. Euro on nyt meidän rahamme. Markka on muisto.

Ne, jotka eivät ole ikinä ostaneet markoilla mitään, olisivat niiden kanssa yhtä hämmentyneitä kuin me muut aikoinamme ensimmäiset eurot kourassa.

Epätodennäköistä. Tässä on sana, joka kuvastaa parhaiten markkaan palaamista. Vaikka rahaliitosta jokin maa irrottautuisikin, Suomi ei luultavasti olisi joukossa, uskovat talousasiantuntijat.

Ja vaikka olisikin, siirtyminen ei olisi mikään läpihuutojuttu.

Jos ei nyt puututa siihen, millaisia vaikeuksia muutos aiheuttaisi suhteessa muihin naftaliinista kaivettuihin rahayksiköihin, kuka tahansa olisi markka taskussa ihmeissään.

Ei se olisi enää se sama raha.

Arvoitus. Sellainen on markan arvo suhteessa nykyiseen euroon. OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskanen on Ilta-Sanomien haastattelussa sitä mieltä, että yksi markka voisi vastata yhtä euroa.

Tilastokeskuksen rahanarvokerroin mittaa muuntokertoimeksi 5,041, koska inflaatio on kymmenessä vuodessa syönyt euron arvoa. Hämeen Sanomien taloustoimittajan näkemys on se, että kertoimeksi voisi mainiosti tulla vanha tuttu kuutonenkin.

Markkaahan ei juuri nyt ole olemassakaan, ja sen uuteen arvoon vaikuttaisi moni asia. Kuten se, ettei Suomi voisi markkoineenkaan jäädä ylhäiseen yksinäisyyteensä omaa päätään taputtelemaan.

Jos
leikitään sillä ajatuksella, että yhdestä eurosta tulisi viisi markkaa, kaupassa pitäisi luultavasti alkaa laskea hinnat euroina, jotta ei kovin pyörryttäisi.

Ilta-Sanomien laskelmien mukaan jotkin asiat – kuten kossupullo – maksaisivat tällä laskutavalla nyt vähemmän kuin vuonna 2001. Toiset asiat – kuten se kuuluisa kahvikupillinen – luultavasti olisi iloisempaa maksaa edelleen euroilla.

Paluu entisenarvoisiin markkoihin olisi itse asiassa julmaa tavalliselle rahankäyttäjälle. Hintojen moninkertaistuminen voisi aiheuttaa sinänsä terveellisen, mutta luultavasti pahan kerran lamaannuttavan ostokrapulan.

Kun markka vuonna 2002 vaihtui euroon, olin juuri ostanut 250 markan saappaat. Kortilla. Sattumoisin olin yksi niistä, joiden tililtä vietiinkin summa euroina.

Silloin huimasi. Entä nyt? Euro ja työelämä ovat hilanneet kaikkia kipurajoja ylemmäs. Otetaan markka – ja taas huimaa. Ei ollenkaan nostalgista.