Uutiset

Leikkauslistoja ei nyt esitellä

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) patistelee puolueita esittämään, miten ne aikovat julkisen talouden kestävyysvajeen hoitaa.

Puhemies pitää nurinkurisena puoluejohtajien tapaa ilmoittaa, mistä he eivät tule menoja leikkaamaan.

Asuntolainojen korkovähennys, vanhustenhoito, koulutus, lapsilisät jne. Nuo edellä mainitut ovat jo ainakin kolmen suurimman puolueen listalla niitä, joihin ei kajota.

Myöskään tuloverojen korotuksista ei haluta puhua. Eläkeiän nostokin on vähin äänin haudattu vaalien alla.

Niinistön oman puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen puhui jopa tulo- ja yritysverojen alentamisesta ja painopisteen siirtämistä yhä enemmän kulutusveroihin. Valtaosalle suomalaisista puheet kuulostavat mukavilta.

Katainen lähtee siitä, että veroja alentamalla kiihdytetään talouskasvua ja lisätään työllisyyttä, jolloin verokertymä kasvaa ja valtion menot vähenevät työttömyyden supistuessa.

Kuulostaa hyvältä. Ongelma vain on siinä, että näistä yltiöpositiivisista tulevaisuudenkuvista kansalaiset saavat harhaisen käsityksen siitä, missä Suomen kansantalous menee.

Kestävyysvaje on kahdeksan miljardia euroa. Eli velkaannumme tuon summa joka vuosi lisää, jos nykyinen meno jatkuu.

Julkisen talouden menojen ja tulojen epäsuhtaa olisi syytä nyt takoa kansakunnan kestomuistiin. Sen jälkeen olisi varmasti helpompi puhua siitä, mitä kestävyysvajeen hoitaminen todellisuudessa edellyttää.

Jos puolueet lähtevät vaaleihin sellaisilla teemoilla, että entiset edut voidaan pitää ja palkkaveroakin kevennetään, on entistä vaikeampia kajota vaalien jälkeen etuihin, nostaa veroja ja muita maksuja.

Poliitikot eivät voi luvata talouskasvua. Siihen kun vaikuttavat ratkaisevasti seikat, joihin poliittisella päätöksenteolla ei voida enää vaikuttaa. Yksi tällainen keskeinen kysymys on tulopolitiikka.

Keväällä päättyy monen suuren liiton sopimus. Jos ja kun jatketaan liittokierroksilla, ei tarvita suurta asiantuntijaa sen ennustamiseen, että korotushuutokauppa jatkuu.

Jo nyt liitoista kuuluu esityksiä, että inflaatiotarkistuksen päälle pitää saada prosentin tai kaksi. Tämä merkitsee vähintään 3 – 4 prosentin työvoimakustannusten nousua. Noilla luvuilla ei kilpailukykymme kehity, eivätkä talous ja työllisyys nouse odotetusti.

Silloin alkaa kylmä kyyti veronkorotuksilla ja etuuksien leikkaamisilla.

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) tiedostaa ongelman. Siksi hän puhuu kasvu- ja investointiohjelmasta, jossa keskeisenä tekijänä olisi laaja palkkakoordinaatio.

EK ei kuitenkaan ole idealle lämmennyt.

Niinistö ei ole ehdolla eduskuntavaaleissa, eikä hänen tarvitse kerätä poliittisia irtopisteitä. Siksi hän voi puhua muita poliitikkoja vapaammin. Mahdolliselle presidenttiehdokkuudellekaan puheet eivät tee haittaa.

Hänen suosionsa kun perustuu juuri inhorealistisille puheille talouspolitiikasta.

Pauli Uusi-Kilponen