Uutiset

Leirillä kentälle ei tarvitse jonottaa

Sekä pihalla että sisäkentillä käy vilske, kun innostuneet junioriurheilijat harjoittelevat Mika Savolaisen salibandyleirillä. Torstaihin asti kestävälle nelipäiväiselle leirille osallistuu tänä vuonna yli 60 salibandyjunioria Hämeenlinnan seudulta.

Viime kesänä ensimmäisen kerran järjestetystä leiristä ollaan tekemässä vuosittaista perinnettä. Leirin valmentajan Jussi Korhosen mukaan osallistujia on tänä vuonna jo enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

– Kesäleirin lisäksi järjestämme samanlaisen tapahtuman myös syyslomien aikaan. Tämä alkukesän leiri taitaa kuitenkin olla junioreille se isoin juttu, Korhonen sanoo.

Hänen mukaansa leiri tuo junioreille mukavasti harjoittelua kesän alkuun. Lomien alettua vanhempien on helppo tuoda lapsensa treenaamaan ja juniorit pääsevät puuhaamaan hyvän harrastuksen parissa.

Korhonen kertoo, että leirillä keskitytään harjoittelemaan henkilökohtaista tekniikkaa ja pelaamaan. Juniorit on jaettu kahteen ryhmään, 1999–2002-syntyneet ja 2003–2005-syntyneet.

– Olemme jakaneet molemmat ikäryhmät vielä kahtia, jotta kaikki pääsisivät mahdollisimman paljon palloon. Kentälle ei tarvitse täällä missään nimessä jonottaa.

Steelers JSB:n ja Pekolan Iskun järjestämän leirin kummisetänä toimii salibandyn kaksinkertainen maailmanmestari Mika Savolainen.

– Hän on Hämeenlinnan tunnetuin salibandyn pelaaja ja menestynyt urallaan. Lisäksi Mika on kokenut pelaaja, joten hän on omiaan antamaan vinkkejä junioreille, Korhonen sanoo.

Savolainen nähdäänkin leirillä myös kentällä junioreiden kanssa. Hän on paikalla parina päivänä vetämässä harjoituksia.

Joukkue on tärkeä

Steelersin juniorit Leevi Lahti ja Esa Valliaro osallistuvat molemmat leirille jo toista kertaa. Heidän mielestään viikon aikana parasta on tietenkin pelaaminen.

– Tykkäsin myös futiksesta Kaurialan kentällä, 12-vuotias Esa hihkaisee.

– Minusta myös tekniikkaharjoitukset on kivoja, lisää 11-vuotias Leevi.

Molemmat pojat pelaavat puolustajina, Leevi oikeana pakkina ja Esa vähän kummallakin puolella. Omat vahvuudet heillä on jo hyvin tiedossa.

– Pelaan pakkina, koska se on tuntuu olevan oikea paikka. Olen hyvä puolustamisessa ja karvaamisessa, Esa pohtii.

– Minulla on aika hyvä veto ja pelisilmääkin, koska harrastan myös jalkapalloa ja jääkiekkoa. Vapaa-ajallakin pelaamme välillä kaverin kanssa katusäbää, Leevi kertoo.

Pojat pelaavat samassa joukkueessa, ja parhaat hetket salibandyssä koetaankin pelikavereiden kanssa.

– Meidän joukkueessa on hyvä ryhmähenki ja siksi on kiva pelata, Leevi sanoo.

– Parasta salibandyssä on, kun voittaa joukkueena. Tietysti kaikki pitää tehdä joukkueena, Esa tuumii. (HäSa)

Asiasanat