Kolumnit Uutiset

Lenkkarit maksoivat mansikoita

Suo, kuokka ja Jussi kuvastavat ainakin Väinö Linnan sielunmaiseman mukaan suomalaista sisua. Suomen suvelle on puolestaan löytynyt nykyaikaan osuvampi kuvaus – lumihanki, kirves ja Jack.

Vielä kuukausi sitten sosiaalisessa mediassa kolea kesänalku kiteytettiin nasevasti Stanley Kubrickin ohjaaman The Shining -elokuvan loppukohtaukseen.

Siihen kuuluisaan, jossa Jack Nicholsonin esittämä psykopaattikirjailija on istahtanut lopullisesti lumihankeen jäätynyt ikivirne kasvoillaan. Kuvassahan ei varsinaisesti ole mitään hauskaa, mutta kieltämättä hymyn kare kävi huulilla, kun väsähtänyt kirvesmies tuijottaa silmät kääntyneinä kökösti lisättyä tekstiä: Suomen kesä!

Viime päivinä luontoäiti on kärsinyt tilapäisestä mielenhäiriöstä. Perin penseästi totuttuun tapaan kortilla olevat helteet ovat parin päivän aikana hellineet kesäkelejä palvovien mieltä ja ihohuokosia.

Todennäköisesti lyhyeksi jäävä helleaalto on omiaan kaivamaan alitajunnasta lapsuuden kesiä.

Niitä parhaita, jolloin oli aina lämmin, aurinko paistoi ja sai painella aamusta iltaan pitkin maita ja mantuja, ilman rannekelloa, ja tennarit vilkkuen. Silloin eivät huolet paljon pollaa painaneet.

Lapsuusajan vaihtuminen nuoruudeksi liitetään kaunokirjallisuudessa monesti kesään.

Siihen viimeiseen kesään, jonka jälkeen lapsuus loppuu haikeasti, ja mikään ei ole enää entisensä. Ehkä oma vedenjakajani oli suvi ennen yläasteelle siirtymistä. Pääsin silloin ensimmäistä kertaa kesätöihin mansikkamaalle – jopa kolmeksi päiväksi, koska 13-vuotiaana ei saanut olla pidempään. Jälkikäteen ajateltuna heinäkuun loppuun sijoittunut työaika tuntui olleen varsin riittoisa.

Herätin hilpeyttä nuoruuden innollani kahmiessani sadon viimeisiä mansikoita pahvilootaan urakalla, vaikka tunneistahan minulle maksettiin.

Aina ei ollut väliä, kenen sarkaa harvensin, kunhan sain kerättyä ne kaikista komeimmat mollukat. Työnkuvani vaihtui vikkelästi poiminnasta kitkentähommiin. Ylennys yhdessä päivässä, vakuutin itselleni.

Kun kesä oli ohi, ja taival yläkoulun opinahjossa alkoi, talsin Turengin yhteiskoulun mäkeä ylös. Vanhat tossut olivat vaihtuneet valko-neonvihreisiin Niken lenkkareihin. Ihan omilla rahoilla ostetut, muistin huomauttaa monelle. Lisäksi kotona odotti uusi pöytälamppu. Maksoivat mansikoita.

Menot