Uutiset

Lentämällä löytää vapauden

Lentäminen on parasta, mitä mies voi housut jalassa tehdä. Näin vahvasti ilmaisee asian janakkalalainen Juha Sulkala, jonka tähtäimessä on hankkia ultrakevyen lentokoneen lentolupakirja. Kurssin teoriatunnit ovat jo takana, ja nyt on itse lentämisen vuoro. Linnuntie alkaa Lopen Räyskälästä.

– Olemme harjoitelleet muun muassa kaartamista ja vaaputtamista eli koneen kallistamista puolelta toiselle. Samalla olisi pystyttävä pitämään sekä koneen korkeus että suunta samana. Esimerkiksi, kun konetta kallistetaan vasempaan ohjaussauvalla, sitä täytyy vetää myös hiukan taaksepäin ja kääntää peräsintä vasemmalla polkimella. Tämä kaikki on tehtävä juuri oikeaan aikaan ja oikeassa suhteessa. Myös koneen hitaus, tuuli ja pystysuuntaiset ilmavirrat asettavat omat haasteensa, Sulkala selvittää.

Hän vakuuttaa, että alkuun lentäminen tuntuu juuri niin vaikealta ja luonnottomalta kuin se kuulostaakin.

– Ensimmäisellä lennolla ajattelin, että pystynköhän koskaan hallitsemaan tätä kaikkea. Petyin siis aikalailla, kun tajusin, että en olekaan lajissa luonnonlahjakkuus.

Juha Sulkalan lentofilosofia kiteytyy yhteen sanaan: vapaus.

– Lentotuntien karttuessa homma tulee koko ajan mukavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Uskon, että tulee päivä, jolloin koneen ohjaaminen on niin selkärangassa, että voin keskittyä itse vapaudentunteeseen, mies toteaa päättäväisesti.

Kaipuu taivaalle piti pintansa
Vaikka Juha Sulkala itse suhtautuukin lentosuorituksiinsa kriittisesti, oli hänen opettajansa Panu Kääriäinen epäillyt jo ensimmäisten lentotuntien jälkeen, että miehellä täytyy olla kokemusta joko lennokkien lennättämisestä tai lentosimulaattorista. Arvaus osui nappiin, sillä Kokkolasta kotoisin olevalle Juhalle lennokit ovat tuttuja kapistuksia jo lapsuudesta. Mikko-isän vanavedessä Suomen lennokkikentät tulivat tutuiksi.

– Isäni harrasti nuorena lennokkeja aktiivisesti. Hän voitti jopa vapaastilentävien Wakefield-kumimoottorilennokkien maailmanmestaruuden vuonna 1967 Prahassa, Juha Sulkala kertoo.

– Itsekin rakensin lapsena lentokoneiden pienoismalleja sekä lennokkeja, hän lisää.

Lennonopettaja Panu Kääriäinen opastaa Juha Sulkalaa lentokoneen tarkastamisessa ennen lentoa.

Jo seitsenvuotiaana Juha Sulkalalla oli suurempiakin kaavailuja. Hän haaveili hyvän kaverinsa kanssa, että isona he ryhtyvät hävittäjälentäjiksi.

– Jarin kanssa me teimme piirustuksia koneista uskoen, että ’tällaisia voisi rakentaa’. Suunnittelimme ne tarkoin teknisiä ratkaisuja myöten.

Miehen suureksi pettymykseksi unelma ammattilentäjän urasta katkesi hänen saadessaan 12-vuotiaana silmälasit.

– Siihen ne minun toiveeni sitten tyssäsivät. Olihan se pienelle ihmiselle kuin maailman romahtaminen, Juha Sulkala kertoo.

Sähköteknisen alan aluemyyntipäällikkönä työskentelevän Juha Sulkalan kaipuu päästä taivaalle on pitänyt pintansa, sillä harrastelentämistä silmälasit eivät estä.

– Olen jo vuosia harkinnut purjelentämistä, mutta päädyin sittenkin moottorilentämiseen. Purjelento on enempi taitolaji, moottorikoneella lentäminen on teknisempää. Sillä on myös laajemmat mahdollisuudet tehdä reissuja vaikkapa Lappiin kalastamaan. Sekin lisää vapaudentunnetta lentämiseen.

Nelikymppinen – järkevän ikäinen?
Mistä on lentolupakirjan suorittaminen tehty? Se on muun muassa tiukkaa teoriaopiskelua, jolloin tulee sisäistää massoittain tietoa ilmailun säädöksistä, koneen teknisistä tiedoista, aerodynamiikasta, ohjausopista, lentosuunnistuksesta, koneen hoidosta, ihmisen suorituskyvystä, sääopista sekä radio- ja viestintätekniikasta.

– Etukäteen mietin, että mitenköhän sitä tämän ikäisenä vielä oppii uutta, 40-vuotias Juha Sulkala virnuilee.

– Toisaalta, ehkä ikä on tuonut hieman järkeäkin päähän, joten hulluimmat temput jäävät kokeilematta. Rämäpää ei taitaisi olla tässä lajissa kovinkaan pitkäikäinen. Kaksikymppisenä olisin itsekin varmaan vetänyt jo muutaman lentokoneen pöheikköön, hän jatkaa huvittuneena.

Tämä kevät on ollut Juha Sulkalan mukaan hänen elämässään otollista aikaa lentolupakirjan hankkimiselle.

– Lentäminen antaa sinkun elämään mukavaa sisältöä. Muutenkin, vasta nyt minulle tuli sekä ajallisesti että taloudellisesti mahdollisuus tähän touhuun.

Tärkeintä lentolupakirjan saamisen jälkeen on keskittyä lentorutiinin haalimiseen. Aluksi Juha Sulkalan suunnitelmissa on kaarrella taivaankannella Urheiluilmailijat-kerhon koneella, mutta oman koneen rakentaminen kiinnostaa.

– Itse rakentaminen on edullisempaa kuin valmiin koneen hankkiminen. Se olisi myös mielenkiintoista puuhaa talvi-iltoina. Uskoisin, että on enemmän fiilistä lentää itse rakennetulla kuin tehtaan liukuhihnalla tehdyllä koneella.

– Ehkä haaveessa on paljon pikkupojan lennokkinostalgiaa mukana. Muistan, kuinka itse tehtyä lennokkia oli käytävä kevätaamuina kiurujen säestäessä lennättämässä vielä ennen kouluun lähtöä. Sitähän se miehen elämä on, leikkimistä. Lelut vain kasvavat ja tulevat kalliimmiksi iän karttuessa, Juha Sulkala hymyilee. (HäSa)

Koulutuskone Ikarus C 42

Harrastelentäminen on mielikuvien lunastamista
Suomen Urheiluilmailijoiden lennonopettaja Janne Laurinen ylistää harrastelentämistä surutta. Hänen mielestään se on liikennelentämistä antoisampaa.

– Lentokapteenin on lennettävä valmiita reittejä pitkin. Suurten koneiden ohjaamot muistuttavat nykyisin toimistotiloja, ja lennot hoituvat hyvin pitkälle automatiikalla. Harrastelentämisessä on puolestaan mahdollisuus toteuttaa itseään, lentää itselleen. Siksi moni liikennelentäjä harrastaa lentämistä työnsä lisäksi, Laurinen kuvailee.

– Ultrakevyellä lentokoneella voi lentää vaikkapa oman mökin rantaan tai pilkille järven jäälle. Tarjoan ihmisille mielikuvia, jotka voi toteuttaa, lennonopettaja hehkuttaa.

Tekniikka houkuttelee miehiä
Laurisen mukaan ultrakevyellä lentokoneella lentäminen on sopiva laji ’kaikille’. Käytännössä se houkuttelee silti enemmän miehiä kuin naisia.

– En tarkoita kuulostaa sovinistilta, kun totean, että miehet saattavat olla hieman enemmän teknisesti suuntautuneempia kuin naiset. Todennäköisesti mies saa suuremman tyydytyksen hallitessaan lentokonetta, 10 vuotta Suomen Urheiluilmailijoiden lennonopettajana toiminut Laurinen arvelee.

– Kursseillamme on ollut muutama nainen. He ovat oppineet ehkä hieman keskivertoa hitaammin, mutta päättäväisesti.

Kurssien alaikäraja on 17 vuotta. Henkisesti laji sopii 99 prosentille, mutta esimerkiksi sokeritauti estää lupakirjan saamisen.

Laurisen mukaan lupakirjan hankkineet jatkavat yleensä harrastusta. Aluksi moni kerää lentotunteja Suomen Urheiluilmailijoiden kerhon koneella, vaan innokkaimmat hankkivat joko oman tai kimppakoneen.

– Käytetyn ultrakevyen lentokoneen hinta liikkuu 10 000 – 50 000 euron kieppeillä. Uuden koneen hinta on 30 000 – 60 000 euroa. Oman koneen rakentaminen maksaa noin 10 000- 30 000 euroa.

Kerhon koneen tuntivuokra on 76 euroa. Hinta sisältää polttoaineet ja kaikenkattavat vakuutukset. Vuosittain harrastukseen kuluu siis tuntimäärästä riippuen 1000-2000 euroa. Laurinen laskeskelee, että oman lentokoneen ylläpito, vakuutukset ja hallipaikka vievät koneen ja polttoaineen hinnan lisäksi vuosittain vähintään 1200 euroa.

Hinta saattaakin olla miehen mukaan yksi syy siihen, että kurssilaiset ovat yleensä keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, joilla on sekä aikaa että taloudelliset resurssit ryhtyä harrastelentäjäksi.

– Nuoriakin toivomme kovasti mukaan. Laji antaa taatusti haastetta niin rauhalliselle kuin temperamenttisemmallekin luonteelle, Janne Laurinen houkuttelee. (HäSa)

Päivän lehti

27.5.2020