Uutiset

Libyan asia on meidän, aikanaan

Libyan kansa on saanut uuden puolestapuhujan hieman yllättävältä taholta, Perheyritysten liitosta Suomesta. Sen nykyinen toimitusjohtaja, maan entinen pääministeri (kesk.) Matti Vanhanen on laatinut Suomen Kuvalehteen voimakkaan vetoomuksen libyalaisten siviilien puolesta.

Libyan asia on meidän asiamme, Vanhanen tähdentää kirjoituksensa otsikossa. Hänen mielestään Suomen pitäisi olla länsiliittouman mukana suojelemassa libyalaisia, valvomassa lentokieltoa YK:n turvaneuvoston siunaaman päätöslauselman mukaisesti.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta tukee päätöslauselmaa mutta mitään sen konkreettisempaa Suomi ei sen toimeenpanon eteen ole tehnyt.

Miksi merirosvot ja Afganistan mutta ei Libyaa, kysyy Vanhanen.

Käytännössä Vanhanen kirjoittaa ulkopoliittiselle johdolle yksityishenkilönä, vaikka hän allekirjoittaakin tekstinsä entisenä pääministerinä ja nykyisenä Perheyritysten liiton toimitusjohtajana. Pääministerinä Vanhanen ei näin näyttäviä ulkopoliittisia avauksia juuri tehnytkään.

Hänen viestinsä muistuttaa kovasti useiden amerikkalaisten, lähinnä republikaaneja edustavien kirjoittajien presidentti Barack Obamaa kohtaan suuntaamaa kritiikkiä. Ensin Obamaa kritisoitiin siitä, ettei hän puutu Libyan tilanteeseen, ja kun hän turvaneuvoston päätöslauselman jälkeen niin teki, kriitikot moittivat, että se tapahtui liian myöhään ja vaisusti.

Vanhanenkin antaa kehuja Obaman sijasta Ranskan presidentille Nicolas Sarkozylle aktiivisudesta Libyan suuntaan. Hän näkee, ettei Sarkozy kanna murhetta kansansuosiostaan vaan rohkenee siitä piittaamatta tehdä rohkeita ulkopoliittisia päätöksiä.

Toisellakin tavalla Sarkozyn aktiivisuutta on tulkittu. Libya on tarjonnut presidentille tervetulleen tilaisuuden kääntää kansan huomio pois sisä- ja talouspoliittisista sotkuista ja esiintyä määrätietoisena johtajana. Hänen kansansuosionsa horjui valmiiksi jo kauan ennen Libyan kriisiä.

Niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin nyt jo Suomessakin Libyasta on tullut paitsi ulko- myös sisäpoliittinen kiistakysymys. Vanhanen nostaa sen nyt myös vaaliteemaksi.

Suomen osallistuminen länsiliittoutuman operaatioon ei tietenkään Libyan sotatilanteeseen vaikuttaisi sitä eikä tätä sen enempää kuin Ruotsinkaan sinne näyttävästi lähettämät muutamat hävittäjät. Operaation varsinaiset lihakset tulevat muualta ja ne ovat jo toiminnassa.

Libyan kriisin kesto, ratkaisu ja seuraukset ovat vielä täysin hämärän peitossa. Suomelle tarjoutuu varmasti tilaisuuksia taistelujen tauottua osallistua libyalaisten auttamiseen monin tavoin, joskaan ei ehkä niin repäisevän näyttävästi kuin Vanhanen nyt toivoisi.

Tätä vähemmän suurieleistä mutta monissa vastaavissa kiistoissa koeteltua ja hyväksi havaittua linjaa todennäköisesti pääministeri Vanhanenkin olisi noudattanut.