Uutiset

Libyan kriisi naapureita sitkeämpi

Viime päivät ovat osoittaneet, ettei Libyaa jo yli 40 vuotta rautaisella otteella hallinnut Muammar Gaddafi luovu vapaaehtoisesti vallasta. Kansainväliset pakotteet ja vetoomukset kaikuvat Tripolin hallituspalatseissa ja johtajan beduiiniteltoissa kuuroille korville. Libyan johtoklaani suorastaan naureskelee kansainvälisen yhteisön lausumille päin naamaa eikä tee elettäkään taipuakseen sen enempää maailmalta tulevan kuin kotimaisen oppositionkaan luoman paineen alla.

Myös Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin käynnistää tutkimukset Gaddafin ja hänen lähipiirinsä rikoksista Libyan kansalaisia kohtaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin varmalta, ettei sen enempää Gaddafia kuin hänen hoviaan nähdä koskaan Haagin syytettyjen penkillä. He ovat päättäneet taistella kuolemaan asti ja yrittävät parhaansa mukaan kukistaa kapinan. Sanojensa vakuudeksi valtansa rippeistä taisteleva joukko tappaa surutta maansa kansalaisia. Se yrittää jopa lentopommituksin tukahduttaa mielenosoituksia ja valloittaa takaisi kapinallisten hallussa olevia kaupunkeja.

Libyassa on edelleen tuhansia ulkomaalaisia työläisiä, vaikka heidän joukkopakonsa on kestänyt pian pari viikkoa. Ulkomaalaisten läsnäolo on yksi painava syy, miksi muiden maiden sotilaallinen puuttuminen tilanteeseen on mahdotonta. Jotta heille taattaisiin turvallinen lähtö Libyasta, maan ilmatilan julistaminen lentokieltoon vaikeuttaisi lähtijöiden asemaa. Vierastyöläiset ovat tavallaan Gaddafin panttivankeja ja siten oivallinen valttikortti neuvottelupöydässä, jos sen ääreen enää päästään.

Lähes koko Libyan selkkauksen ajan raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on ollut huipussa, vaikka maan öljyteollisuus tuottaa vain parisen prosenttia maailman öljykulutuksesta. Kriisin ovat tunteneet lompakossaan myös suomalaiset autoilijat, polttonesteiden litrahinnoissa on ainakin 15 sentin suuruinen ”Gaddafi-lisä”.

Se ei ole edes kuviteltu, koska torstaina hinnat lähtivät laskuun, kun tieto Venezuelan presidentin Hugo Savézin rauhansuunnitelmasta levisi maailmalle. Gaddafin ystävänä tunnettu presidentti Savéz tarjoutui välittäjäksi.

Rauhanaloite on toistaiseksi hyvin heiveröinen, koska Libyan päättäväisyyttä uhkuva oppositio ilmoitti, ettei sillä ole mitään neuvoteltavaa hirmuhallinnon edustajien kanssa. Vain Gaddafin ja hänen klaaninsa lähtö maan johdosta palauttaa rauhan.

Ennen Libyaa valta vaihtui sen naapureissa, Tunisiassa ja Egyptissä. Niiden esimerkki on rohkaissut libyalaisia ja myös muita Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabimaita vallanpitäjiään vastaan. Tunisiassa ja myös Egyptissä vanha valta kaatui verraten nopeasti ja vähin verenvuodatuksin. Libyassa on jo nyt kuollut ehkä tuhansia ihmisiä, eikä olojen rauhoittumisesta ole minkäänlaista varmuutta.

Vallankumouksen kulovalkea on valloillaan arabimaailmassa ja roihu saattaa kestää pitkäänkin.