fbpx
Kolumnit Uutiset

Lihavat ovat laiskoja ja leppoisia

Täytyy heti ensi alkuun tyrmätä otsikon väittämä.

En ole koskaan ollut laiska, leppoisa tai edes erityisen lupsakka luonne. Vuosikymmenten varrella varteeni kertyneet kilot eivät ole muuttaneet luonnettani lempeämmäksi vaan oikeastaan ihan päinvastoin.

Lukemattomista yleistyksen yrityksistä huolimatta lihavat eivät ole yhtenäinen ryhmä tai edes ylensyövä vähemmistö.

Me olemme enemmistö, sillä meitä on jo yli puolet suomalaisista ja määrämme vain lisääntyy. Me lihomme yhä nuorempina, sillä me emme osaa enää juosta tai liikkua luonnossa. Meillä ei ole perheaterioita, vaan naposteluhetkiä.

Mitalillla on aina kääntöpuoli. On hienoa, että kokonainen viihde- ja elintarviketeollisuuden haara tienaa meillä maltaita. Toisen heikkoudesta on helppo vääntää huumoria.

En muista, milloin olisin ollut normaalipainoinen.

Lihava minusta tuli vasta aikuisena. Kun elämä alkoi kolhia, muistan ajaneeni Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä ja ahmineeni kylmää lihapiirakkaa. Keimolanportista tapasin käydä hakemassa ison kokiksen ja suklaapatukan.

Silloin ei ollut aikaa tai voimia ajatella omaa itseä. Nyt kun olisi aikaa ja voimia, ei ole enää kykyä.

Sairas suhde ruokaan on minun riesanani ilmeisesti koko loppuelämäni. Kun halusin hemmotella lasta, tein pannukakkua ja jos oikein stressasi, söin suklaata. Ruuasta tuli tapa rakastaa, riutua ja riemuita.

Vaivihkaa kilot kertyivät läskiksi vyötärölle, reisiin ja pakaroihin. Kun sairaus sitoi sänkyyn, ei lihominen ollut enää omassa hallinnassani. Puhkesi diabetes, varoitettiin metabolisesta oireyhtymästä ja liikkumisesta tuli kankeaa köpöttelyä.

Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen ollut greippi-kananmuna-dieetillä, elänyt jauhepusseilla, käynyt Painonvartijoissa, kuulunut Keventäjiin ja miettinyt läskejäni psykologin kanssa.

Viime viikon mietin kuntoutuksessa muiden läskien kanssa laihtumisen syvintä olemusta. Ei siinä mitään poppakonsteja tarvita. Yksi kilo on 7000 kaloria. Kun kulutan sen, laihdun kilon.

Miksi se vain on niin vaikeaa. Olisi helpompaa olla muutaman viikon nälkädieetillä kuin luopua päiväkahvipullasta ja suklaasta koko loppuelämän ajaksi. Ehkä siinä on syy, miksi laihdutuskuuri aloitetaan joka päivä vasta ensi maanantaina.

Menot