Uutiset

Lihavat ovat leppoisia ja laihat nipoja

Arkiajattelussa ja -uskomuksissa ihminen luottaa jopa enemmän omiin mielikuviinsa ja kokemuksiinsa kuin tutkittuun tietoon.

Psykologian tutkimuksissa on esitetty, että ihminen omaksuu mieluummin sellaisia käsityksiä, jotka saavat hänen oman toimintansa näyttämään mielekkäältä ja järkevältä.
Arkiuskomuksia käsittelevissä tutkimuksissa tarkastellaan yksilöiden käsityksiä ja uskomuksia erilaisista asioista, ilmiöistä ja tapahtumista.

Psykologian alaan kuuluvassa väitöstyössään Arkiuskomuksia ruuasta ja terveydestä (Everyday Beliefs about Food and Health) tutkija Marieke Saher on selvittänyt ”olet mitä syöt” -ajatteluun kuuluvia uskomuksia, käsityksiä luomusta ja geenimanipulaatiosta sekä suhtautumista vaihtoehtolääkintään.

Ihminen tarkastelee uskomuksiaan sekä tiedon että intuition tasolla. Arkiajatteluun ja käsityksiin vaikuttavat myös ympäristötekijät, esimerkiksi läheisten ihmisten mielipiteet.

– Tieto ja kokemusperäinen intuitio toimivat rinnakkain. Ihminen voi samaan aikaan ja samasta asiasta tietää älyllisesti toista ja tuntea jotain muuta. On huomattava, että intuitio ei ole rationaalisuuden vastakohta. Ihminen voi olla samalla sekä intuitiivinen että rationaalinen, Marieke Saher sanoo.

Olet mitä syöt?
Terveellisesti syöviä ja eläviä ihmisiä pidetään tutkimuksen mukaan kurinalaisina, mutta ikävämpinä ja nipompina kuin muita.
Ylipainoisten sen sijaan ajatellaan olevan leppoisampia, mutta toisaalta lepsumpia ja laiskempia. Rasvaista ruokaa syövien ajatellaan huolehtivan itsestään muutenkin huonommin.

Saherin mukaan me teemme muista ihmisistä päätelmiä näiden ruokavalioiden tai -tottumusten perusteella ensin melko mustavalkoisesti – ennen kuin tiedämme enemmän.

– Ihminen tekee päätelmiä toisesta, vaikka hän ei olisi tätä koskaan tavannutkaan. Mikäli tiedämme edes yhden asian toisesta ihmisestä, niin se yksikin tieto laukaisee meidät täydentämään vajaina olevat tiedonaukot omilla käsityksillämme. Meillä jokaisella on joku kuva siitä, millainen ihminen elää epäterveellisesti, Saher sanoo.

Sen lisäksi, että täydennämme mielikuviamme muista ihmisistä, me myös luomme niitä itsestämme.

– Mietimme, vähintäänkin alitajuisesti sitä, millaisen kuvan annamme itsestämme. Käytämme arkiuskomuksia myös omaksi hyväksemme. Sen tietää jokainen, joka on käynyt vaikkapa työhaastattelussa, Saher muistuttaa.

Miehet syövät miehekkäästi, naiset naisellisesti
Muista ihmisistä muodostamamme käsitykset eivät rajoitu vain ruokailutottumuksista tekemiimme päätelmiin, vaan kokonaiskuvaan kuuluvat myös käsitykset kanssaihmisten elämäntyylistä ja luonteesta.

– Tekemämme päätelmät ja todellisuus voivat toki kohdatakin. Voin hyvin kuvitella, että yleisesti terveellisesti syövät ihmiset elävät muutenkin terveellisesti, Saher toteaa.

Ruokaan liittyviin arkiuskomuksiin vaikuttavat ruuan laatu ja määrä sekä sukupuoli. Käsityksemme miehille ja naisille sopivista ruokailutottumuksista eroavat nimenomaan sukupuolen mukaan. Esimerkiksi mies voi syödä runsaasti makkaraa, ja sitä pidetään normaalina. Sen sijaan reilusti makkaroita syövä nainen on kummajainen; tällainen on vastoin käsitystämme sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä.

– Edelleen ajatellaan, että naisille on sopivampaa syödä naisellisesti eli kevyemmin tai pieniä annoksia. Miehekästä syömistä – hieman liioitellen – on Obelix, joka laittaa suolakeksin päälle kokonaisen villisian, Saher kuvailee.

Erityisen naisellisesti naiset syövät esimerkiksi silloin, kun he haluavat tehdä vaikutuksen mieheen nimenomaan naisena.

Jokaisessa meissä asuu ruokamoralisti
Saherin mielestä suhtautumisemme ruokaan on moralistista ja moralisoivaa. Meillä on normikäsitykset siitä, mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä. Esimerkiksi makeilla herkuttelua pidetään paheena. Me jopa puhumme sortumisesta, kun syömme tai juomme jotain yleisesti epäterveelliseksi tiedettyä.

– Tulee vain mieleen ravitsemusterapeutti Hanna Partanen, joka televisio-ohjelmassaan saarnaa, että jokaisen pitäisi käydä kerran viikossa vaa’alla ja että jokainen metvurstisiivu on pahasta. Se on tosi moralisoivaa. Partasen ohjelmaan osallistuvat ihmiset tekivät rajuja muutoksia ruokavaliossaan, ovatkohan he pysyneet niissä? Tosiasia on, että mitä radikaalimman kertamuutoksen ihminen tekee, sitä vaikeampi siinä on pysyä, Saher sanoo.

Mustavalkoinen ajattelu ruokauskomuksissa johtaa helposti joko-tai-ajatteluun ja myös liioitteleviin päätelmiin siitä, mitä ja miten paljon voi syödä.

– Lullaan, että raejuustoa voi syödä loputtomasti ja että jäätelö, suklaa ja keksit lihottavat jo pieninä annoksina. Eihän se noin mene, Saher sanoo.

Saherin mukaan joko-tai-ajattelu voisi olla peräisin erilaisista laihdutusohjelmista, joissa ohjelmakohtaisesti neuvotaan välttämään kokonaan tiettyjä ruoka-aineita.

– Nyt on palattu siihen ajatteluun, että kaikkea voi syödä, kunhan pysyy kohtuudessa, Saher toteaa.

Kun tummasta suklaasta tuli terveellistä
Epäterveelliseksi ja paheelliseksi mielletyn suklaan nauttiminen on saanut ainakin osittaisen synninpäästön. Tummassa suklaassa on sekä ulkomaisissa että suomalaisissa tutkimuksissa havaittu myös myönteisiä vaikutuksia terveyteen.
Esimerkiksi Kuopion yliopistossa pari vuotta sitten toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että tumma suklaa lisää veressä niin kutsuttua hyvää kolesterolia (HDL-kolesterolia). Varsinainen terveystuote ei tumma suklaa silti toistaiseksi ole.

– Ihminen valikoi sellaista informaatiota, jota hän on halukas kuulemaan, ja joka hänelle sopii. On helpompi hylätä sellaista epämieluista tutkittua tietoa, joka on ristiriidassa ajattelumme ja uskomuksiemme kanssa, Saher muistuttaa.

Luomu hyvä, geenimanipuloitu paha?
Suomalaiset suhtautuvat luomuun eli luonnonmukaisesti tuotettuihin vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin sekä elintarvikkeisiin myönteisesti, vaikka ostoskärryyn tunnetusti valikoituu luomun kalliimman hinnan vuoksi usein jotakin muuta.

Arkiuskomuksissa luomu voittaa tavallisen maussa ja terveellisyydessä, vaikka paremmuutta ei tieteellisin keinoin ole voitu todistaa. Saherin mukaan kiistanalaista on jopa se, kuinka paljon ympäristöystävällisempää luomutuotanto loppujen lopuksi on.

– Mikäli tietoisesti tiedämme syövämme vaikkapa luomumansikkaa, pidämme sitä makeampana kuin tavallista. Täydennämme näin mielikuvilla subjektiivisia makuelämyksiämme. Sokkotesteissä luomua ja tavallista ei pysty erottamaan, arvaamiseksi menee, Saher toteaa.

Sen sijaan geenimanipulointiin ja geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin suhtaudutaan vähintään epäilevästi tai jopa erittäin kielteisesti.

– Teknologia vaikuttaa ruoka-asenteisiin aina kielteisesti. Luomu mielletään puhtaaksi ja luonnolliseksi, kun taas geenimanipulaatio jo kuulostaa pahalta, Saher kertoo.

Saher miettii, olisivatko asenteet kasvien geenimanipulaatiota kohtaan myönteisemmät, mikäli terminologia kuulostaisi pehmeämmältä.

– Kasvien geenimuuntelussa on kyse kasvinjalostuksesta, siis toiminnasta, jota on tehty vuosikymmeniä. Geenimanipulaatio voi kuulostaa uhkaavalta, miten olisi, jos puhuttaisiin vain kasvinjalostuksesta?

Vaihtoehtolääkintä tukee taikauskoisen ajattelua
Vaihtoehtolääkinnällä ja vaihtoehtolääkkeillä tarkoitetaan menetelmiä ja tuotteita, joita ei ole testattu lääketieteellisesti kestävin keinoin. Vaihtoehtolääkkeet ovat lääkkeenomaisia tuotteita, esimerkiksi luontaistuotteita. Vaihtoehtolääkinnällisiä hoitoja ovat muun muassa reikiterapia tai homeopatia.

Vaihtoehtolääkintää ei aina käytetä vaan sairauden hoitoon, vaan myös terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien ehkäisemiseen.

– Erityisesti terveyden hoitoon ja ylläpitämiseen käytetään vaihtoehtolääkkeitä, näitä luontaistuotteita. En tosin tiedä, kuinka paljon markkinoinnilla on osuutta siihen, että vaihtoehtolääkkeitä käytetään ennaltaehkäisevästi, mutta sellaisilla ominaisuuksilla niitä mainostetaan, Saher toteaa.

Saherin mukaan hyvin harva luottaa pelkästään vaihtoehtolääkkeisiin. Niitä käytetään mieluummin tavallisten lääkkeiden rinnalla.

– Sellaiset vakavasti sairaat potilaat, joiden edessä perinteinen lääketiede on jo nostanut kätensä pystyyn, kokeilevat usein vielä vaihtoehtolääkintää. Vaihtoehtolääkinnässä kun ei koskaan sanota, että ei voida tehdä mitään, vaan toivoa ja lupauksia annetaan aina, Saher sanoo.

Saherille selvisi myös, että mitä enemmän ihminen uskoo vaihtoehtolääkintään, sitä varmemmin hän on myös taikauskoisempi ja uskoo esimerkiksi astrologiaan, telepatiaan ja kädestä ennustamiseen.

– Skeptikko kyseenalaistaa ja vaatii todisteita. Ei-skeptiset ihmiset innostuvat ja uskovat tieteellisesti todistamattomiinkin ilmiöihin, Saher toteaa. (HäSa)