Uutiset

Lihavatko sairaita ja säälittäviä?

Minua alkoi pintoa se altavastaajan asenne, mikä lihavilla on vallalla lihavuudestaan. Lähimenneisyydestä tuli etsimättä mieleen ainakin seuraavat pulskat, työteliäät ja arvostetut herrat.

Aloitetaan läheltä, Hugo Standertskjöldistä. Eipä ollut herra kevyt, vatsaakin niin paljon, että vierellä oli jopa palkattu pissipoika.

Kiloista huolimatta Hugo-herra teki suuria, antoi meille suomalaisille Aulangon ihailla ja nauttia. Kulinaristi hän varmaan, oli mutta ikää kertyi 87 vuotta.

Entäpä sitten säveltäjämestari Jean Sibelius. Hän syntyi Hämeenlinnassa, kävi lyseota samassa kaupungissa ja lausahti 1930-luvulla käydessään Aulangolla ”Näitä nuoruuteni maisemia muistelin, kun sävelsin Finlandian”.

Säveltäessään hän ei varmaan elänyt ruokapolitiikassa lääketieteen sääntöjen mukaan. Ikää oli kuollessa 92 vuotta.

Svinhufvud, Ukko-Pekka, ei myöskään ollut pieniä poikia ja Suomenmaassa ei oletty kaikkein herttaisinta aikaa. Hän oli karkotettuna Siperiaan muutaman vuoden. Ikää mittariin kertyi 83 vuotta, jonka J. K. Paasikivi ylitti kolmella vuodella. Ja vieläpä aikana, joka varmaan oli äkkinäiselle luonteelle repivää, jopa hermostuttavaa. Ulkomailta voin ottaa esimerkiksi pari tuhtia kaveria, sodan ajalta ja sen jälkeen. Winston Churchill oli valtiomies, kirjailija ja paljon muuta. Hän tuprutteli sikariaan 91-vuotiaaksi.

Entäs Ludwig Erhard, Saksan ihme sotien jälkeen? Hän nosti maansa talouden suosta.

Hänelle riitti 80 vuotta, mutta lääketiede ei ollut sitä mitä nyt. Hyvä, jos oli A-tyypin ihmiset tiedossa. Stressit, kolesterolit ja tupakan vaarat ilmenivät myöhemmin, Paasikiven ja Sibeliuksen sikarit eivät tainneet näytellä mitään osaa. Lihavuudesta touhuttiin harvinaisen vähän.

Sota-ajan luonnonlaiha

Urjala

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic