Uutiset

Liian pieni painajaiseksi

Maapallon ainoasta lentävästä nisäkkäästä, lepakosta, on tulossa yleisen uteliaisuuden ja kiinnostuksen kohde. Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja, professori Juhani Lokin mielestä on jo aikakin, sillä lepakkotietämys on Suomessa kohtuuttoman heikoissa kantimissa. Suomen ainoa lepakosta tehty väitöskirja täyttää ensi vuonna 40 vuotta.

!-!Lepakkotutkimus on lisääntynyt valtavasti viime vuosien aikana. Yht´äkkiä niin lepakosta kuin melkein yhtä tuntemattomasta liito-oravastakin on tullut suosittu tutkimuskohde. Pari vuotta sitten Suomeen perustettiin lepakkotieteellinen yhdistys ja nyt työn alla on lukuisia väitöskirjoja. Tällä hetkellä Suomessa tehdään kuitenkin vasta perustutkimusta, Lokki kertoo.

Lepakko on aivan yhtä suojeltu eläin kuin liito-oravakin. Lepakkoa ei saa tappaa, pyytää ja sen talvehtimis- ja lisääntymispaikat sekä päiväpiilot pitää suojella. Lepakot rauhoitettiin Suomessa jo 20-luvulla ensimmäisen luonnonsuojelulain tultua voimaan. Vuonna 1991 syntyi koko Euroopan kattava lepakkojen suojelua ja tutkimusta edistävä EUROBATS-sopimus, johon Suomi liittyi lähes viisi vuotta sitten.

Lait ja sopimukset menettävät kuitenkin merkityksensä, kun niillä yritetään suojella niin tuntematonta eläintä kuin lepakkoa. Eväät suojelun käytännön toteuttamiseen ovat vähissä.

-!On vaikea arvioida esimerkiksi sitä, onko Suomen lepakkokanta vähenemässä vai kasvamassa, kun emme edes tiedä, paljonko ja missä niitä on. Voimme vain arvata, että lepakkokanta pienenee koko ajan. Eläimen ravinnoksi kelpaavat hyönteiset ovat nimittäin vähenemässä niittyjen katoamisen myötä. Ihminen on toimillaan kaventanut lepakon elinmahdollisuuksia välillisesti monella eri tavalla.

Onko lepakko seuraava liito-orava?

Liito-oravan suojelu on kuohuttanut tunteita jo pitkään, sillä pieni ja uhanalainen liitäjä on onnistunut viivästyttämään hakkuita ja moottoriteiden linjauksia. Mitä enemmän lepakosta saadaan tietoa ja mitä tiukemmin sitä kyetään suojelemaan, sitä enemmän myös lepakko alkaa varmasti kuohuttaa tunteita.

Vain harva ihminen on edelleenkään valmis suojelemaan lepakkoyhdyskuntaa, kun sellaisen omasta talostaan vaikka peruskorjauksen yhteydessä löytää. Ongelmana eivät ole useinkaan lepakot, vaan ihmisen omat asenteet.

– Yleisin minulle esitetty kysymys on, kuinka lepakoista pääsee eroon. Ihminen ei ole valmis elämään yhdessä lepakon kanssa, vaikka se onkin oikein mukava asuinkaveri. Se ei haise, likaa ja keskusteleekin hiljaa. Minä olen oikein ylpeä siitä, että mökilläni on lepakoita. Ihmisen ja lepakon rinnakkainelo on hyvin mahdollista.

Lepakot kärsivät kaikkialla paitsi ravinto- myös asuntopulaa. Asunnoista rakennetaan niin tiiviitä, ettei sinne ole sijaa kutsumattomilla vierailla. Rakojen tiiviin tukkimisen sijaan yhä useampi on kuitenkin valmis ymmärtämään pientä alivuokralaistaan. Joskus taloihin jätetään tietoisesti rakoja ja erilliset lepakkopöntöt alkavat yleistyä.

– Jos ei halua lepakkoja taloonsa, kykenee sen estämään tukkimalla raot. Tukkimisen täytyisi kuitenkin tapahtua keskellä talvea, sillä lepakko ei talvehdi ja pesi samoissa paikoissa. On syytä muistaa, että lepakko mahtuu todella pienestä raosta taloon.

Vaikea eläin tutkia

Lepakko on monessa mielessä yksi maailman väärinymmäretyimmistä olennoista. Sen tutkimusta on vaikeuttanut eläimen oma, poikkeuksellinen elämänrytmi. Lepakko on horroksessa talvet ja liikkuu kesäisin pimeydessä.

– Lepakko on vaikea eläin tutkia. Tutkimusta on vähentänyt myös sen epäsosiaalisuus. Lepakkotutkija kun joutuu valvomaan yöt ja nukkumaan päivät.

Tutkimus ja lepakkokartoitus on saanut hyvää vauhtia. Juhani Lokki muistuttaa, että lepakko on tuiki tärkeä eläin koko maailman ekosysteemille.

– Meillä ei olisi esimerkiksi sademetsiä ilman lepakoita. Lepakot kun huolehtivat sademetsän pölytyksen.

Ennakkoluuloja lisäävät erilaiset tartuntataudit, esimerkiksi rabies eli vesikauhu, jonka levittäjänä lepakkoa pidetään. Lokin mukaan lepakkoon kannatta suhtautua varauksella vain silloin, kun se herätetään kesken unien.

Unenpöpperöinen eläin saattaa purra, vaikkei lepakko muuten ihmisen päälle hyökkääkään.

– Tutkimusten mukaan vain alle prosentti maailman tartuntataudeista on lepakoiden aiheuttamia. Syytä hysteriaan ei ole, mutta varovaisuus kannattaa.

Juhani Lokki tietää, mitä puhuu. 80-luvulla Suomessa vesikauhuun kuollut tutkija oli hänen alaisensa ja hän joutui seuraamaan tapausta läheltä. Tauti aiheutui ilmeisesti ulkomailla saadusta lepakon puremasta. Tanskaa lähempää ei lepakoista ole vesikauhua tavattu.

– Tieto lisää tuskaa. Myyristä on tarttunut myyräkuumetta ja punkit ovat purreet meitä aina, mutta vasta nyt olemme oppineet pelkäämään niitä, kun olemme tulleet tietoisiksi vaaroista.

Päivän lehti

31.3.2020