Uutiset

Liikanen kirjoitti kirjan vauhdikkaista vuosistaan komissaarina – Vaimon epäasiallinen kohtelu Brysselissä ei unohdu

Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina työskennellyt Erkki Liikanen kertoo tuoreessa kirjassaan syyt Jacques Santerin komission eroon. Vaimon Assi Liikasen kohtelu Brysselissä jätti pysyvät jäljet. Liikanen kertoo reagoivansa aina, kun näkee, että päättäjien perheenjäsenten kimppuun käydään. Kirja syntyi Saimaan mökillä karanteenioloissa.
Erkki Liikanen on kirjoittanut kirjan kymmenen vuoden kaudestaan EU-komissaarina.
Erkki Liikanen on kirjoittanut kirjan kymmenen vuoden kaudestaan EU-komissaarina.

Koronapandemia joudutti Erkki Liikasen tuoreen Komissaari-kirjan valmistumista noin puoli vuotta. Liikanen aloitti kirjoitustyön vuoden 2020 tammikuussa. Kesken kirjoitustyön puhkesi koronakriisi ja Liikanen vetäytyi vaimonsa Assi
Liikasen kanssa Saimaan saareen mökilleen. Päivärytmiin kuului laskea kalaverkot illalla, nostaa ne aamulla ja kirjoittaa kirjaa.

Liikanen kertoo Lännen Medialle, että suuri haaste oli tehdä hänen EU-vuosiaan käsittelevästä kirjasta mielenkiintoinen sekä ammattilaisille että kansalaisille.

Liikanen nimitettiin budjetti- ja hallintokomissaariksi Jacques Santerin komissioon 1995. Komissaarivuosinaan Liikanen piti päiväkirjaa, mikä oli suureksi avuksi kirjaa kirjoittaessa.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Santerin komission aika perustuu tarkkoihin päiväkirjamerkintöihin. Toista kauttaan, Romano Prodin komission tietoyhteiskunnasta ja yrityspolitiikasta vastaavana komissaarina Liikanen kuvaa aihealueittain. Erilainen käsittelytapa johtuu Liikasen mukaan tehtävien erilaisuudesta.

Erkki Liikanen oli Suomen ensimmäinen EU-komissaari. Hän oli komissaarina vuodet 1995–2004. Kuva: Georges Boulougouris
Erkki Liikanen oli Suomen ensimmäinen EU-komissaari. Hän oli komissaarina vuodet 1995–2004. Kuva: Georges Boulougouris

Santerin komission dramaattinen ero

Liikanen kuvaa kirjassa tarkkaan Santerin komission dramaattiseen eroon maaliskuussa 1999 johtaneita syitä. Komissiota syytettiin julkisuudessa petoksista ja korruptiosta. Komission toimia tutki riippumattomien asiantuntijoiden komitea.

Komitean raporttiin oli aivan viime metreillä lisätty lause ”On yhä vaikeampaa löytää ketään, jolla olisi edes vähimmässä määrin vastuuntuntoa”. Lause johti siihen, että komission jäsenet jättivät kollektiivisen eronpyynnön.

Liikanen kertoo, että lause on vaivannut hänen mieltään, koska hän oli läheisessä yhteistyössä komitean kanssa. Nyt hän on käynyt lauseen syntyhistorian tarkkaan läpi. Lähteisiin viitaten Liikanen kertoo kirjassa, että lause lisättiin siksi, että ranskalaiset eivät halunneet, että Ranskan komissaari Edith Cresson joutuisi yksin eroamaan komissiosta. Cressonin tapauksessa oli kyse muun muassa siitä, että hän oli palkannut avustajanaan aiemmin toimineen henkilön neuvonantajakseen komissiossa. Tämä oli koulutukseltaan hammaslääkäri.

Liikasen kirja käännetään englanniksi. Hän uskoo, että Santerin komission erotapahtumat kiinnostavat muuallakin.

Ei saa käydä perheen kimppuun

Erkki Liikasen vaimon, Assi Liikasen työ Suomen valtion palveluksessa Stakesin tehtävässä Brysselissä kyseenalaistettiin vahvasti vuoden 1998 lopussa. Vyyhti sai alkunsa siitä, että Italian äärioikeistoa edustava meppi jätti parlamenttiin kirjallisen kysymyksen Assi-yhtiöstä, jonka pääkonttori on samassa talossa kuin komissaari.

Liikanen kertoo, että puolison epäasiallinen kohtelu ei unohdu. Hän reagoi aina, kun näkee, että päättäjien perheenjäsenten kimppuun käydään.

– Politiikassa saa päättäjää arvostella ja häntä vastaan hyökätä, mutta syyttömät perheenjäsenet pitää jättää ulkopuolelle.

Pitkään sosiaali- ja terveysalalla toimineen Assi Liikasen työasiat Brysselissä tutkittiin perin pohjin, muun muassa EU:n petosyksikössä. Huomautettavaa ei löytynyt, mutta prosessi oli Assi Liikaselle raskas. Hän uupui, erosi työstään ja palasi Suomeen.

Voimat palautuivat ja Assi Liikanen väitteli Suomessa tohtoriksi ja teki työtä terveyttä kulttuurista verkoston vetäjänä sekä eläkkeelle siirryttyään antautui akvarellien maalaukselle.

Erkki Liikanen työskenteli budjetti- ja hallintokomissaarina Jacques Santerin komissiossa. Kuva: Robert_Vanden_Brugge
Erkki Liikanen työskenteli budjetti- ja hallintokomissaarina Jacques Santerin komissiossa. Kuva: Robert_Vanden_Brugge

Isä hiipui Alzheimeriin

Liikasen kirjan luettavuutta lisää se, että hän ripottelee EU-asioiden sekaan henkilökohtaisen elämänsä tapahtumia.

Kirja alkaa vauhdikkaasti, kun suomalaiskomissaari kalustaa tyhjän työhuoneensa Alvar Aallon ja Yrjö
Kukkapuron kalusteilla. Kalustamiseen komissio antoi määrärahan, taide huoneeseen piti hankkia omin varoin.

Liikanen päätyi taidemaalari Jukka Mäkelän teokseen, joka oli kooltaan niin suuri, että se piti nostaa nosturilla työhuoneeseen. Nyt sama taulu on Liikasen kodissa Helsingissä.

Hyvin koskettavasti Liikanen käsittelee isänsä hiipumista Alzheimerin tautiin hänen komissaariaikanaan.

– Menin isää katsomaan muistisairaiden hoitokotiin. Hän ei enää tuntenut. Oli pala kurkussa, Liikanen kirjoittaa.

Liikanen piti komissaari-kausillaan hyvin yhteyksiä Suomeen. Maakuntatapaamisten hän kertoo tuoneen paljon iloa.

– Enemmän kiinnosti se, mitä maakunta saa kuin se, miten Eurooppaa rakennetaan. Olipa hyvä käydä kentällä. Ei maakuntien arki unohdu, Liikanen kirjoittaa.

Liikanen tutustui Brysselin vuosinaan hyvin komissiota johtaneisiin Jacques Delorsiin, Jacques Santeriin ja Romano Prodiin. Liikanen sanoo, että Delorsin ennakolta hyvä maine vahvistui, Santer ylitti odotukset, mutta Prodi jäi heistä.

Liikanen on jo kirjoittanut kaksi kirjaa ja seuraavan hän aikoo aloittaa ensi kesänä. Kolmas kirja käsittelee kautta Suomen Pankissa ja EKP:ssa sekä finanssikriisiä.

10 vuotta komissaarina

Erkki Liikanen oli ensimmäinen suomalainen komissaari, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 25 vuotta sitten.

Liikanen toimi EU-komissaarina vuodet 1995–2004.

Hän oli ensin budjetti- ja hallintokomissaari Jacques Santerin komissiossa ja sitten tietoyhteiskunnasta ja yrityspolitiikasta vastaava komissaari Romano Prodin komissiossa.

Ennen komissaariksi nimittämistään Liikanen toimi 4,5 vuotta Suomen EU-suurlähettiläänä Brysselissä.

Komissaarin uransa jälkeen Liikanen nimitettiin Suomen Pankin pääjohtajaksi, josta hän eläköityi vuonna 2018.

Hän on julkaissut aiemmin teoksen Olin Suomen nuorin vuonna 2019.

Menot