Uutiset

Lilja on torjunut kiekkoja seitsemällä vuosikymmenellä

Kuivansillan Kohottajien maalivahdilla Heikki Liljalla on takanaan melkoinen ura kiekkokaukaloissa. Tiistaina 75 vuotta täyttänyt Hessu on pelannut jääkiekkoa peräti seitsemällä vuosikymmenellä.

Lilja pelasi ensimmäisen ottelunsa Hämeenlinnan Pallokerhon SM-sarjajoukkueessa maaliskuussa vuonna 1955.

– Se matsi oli Tampereen TBK:ta vastaan. Olin tuolloin 17-vuotias. Hävisimme pelin, ja lehtijutussa mainittiin nimivirheen kera, että ”B-juniori K. Lilja oli maalissa”, Lilja nauraa.

Lilja pelasi Kerhossa aktiiviurallaan 48 SM-sarjaottelua ja 147 suomensarjaottelua. 1970–1990-luvuilla hän oli myös erotuomarina ja toimitsijana. Myös junioreiden maalivahtivalmentajana Lilja on ennättänyt hääriä.

Veteraanikaukaloissa Liljan uran huipennus oli vuoden 1978 Kanadan-kiertue maajoukkueessa.

– Monta muutakin kivaa muistoa on jäänyt mieleen kiekkokaukaloista. Ehkä juuri sen takia olen vielä tänäkin talvena heilunut seuramme nestoreissa, akatemiajoukkueessa, mutta nyt on pieni tauko selkävaivojen takia. Harjoituksissa on kuitenkin aina pakko käydä, sillä täällä kuulee hyviä juttuja. Konkareille tekee hyvää myös pysyä liikkeessä, Lilja muistuttaa.

Hessu on ollut aina HPK:n mies. Ainoastaan yhden ottelun hän on pelannut Hämeenlinnan Tarmon paidassa.

– Sekin oli joku ystävyysottelu. Kerholainen olen ollut aina ja tulen olemaan, päivänsankari vakuuttaa.

Järvisellä hyvä vapaa käsi

Lilja on vuosien saatossa seurannut läheltä maalivahtipelin kehittymistä. Myös veskarien varusteet ovat muuttuneet melkoisesti.

– Peli on nykyisin totta kai paljon nopeampaa. Veskarit ovat myös isompia. Ei meikäläisen mittaiset miehet enää pärjää kovissa sarjoissa. Tamperelainen Lahtisen Juhani oli suomalaisista veskareista oikeastaan ensimmäinen kunnon pelimies.

– Pelitamineetkin ovat aivan eri luokkaa kuin minun nuoruudessani. Polvareissa oli pehmusteena meriheinää ja ne painoivat kastuessaan todella paljon. Maalivahdin maskitkin piti tehdä itse. Me teimme minulle sellaisen autotehtaalla – teräslangasta väännetty naamari taisi olla ensimmäisiä kasvosuojia Suomessa, Lilja arvelee.

Lilja seuraa tarkasti tämän päivän veskareiden esityksiä. Varsinkin HPK:n miesten torjunnat kiinnostavat.

– Mika Järvinen on mielestäni oiva maalivahtityyppi. Hänellä on hyvä vapaa käsi ja hän lukee peliä hyvin. Mika on ollut monessa ottelussa Kerhon kantavia voimia. Toivottavasti samanlainen meno jatkuu kevään pudotuspeleissäkin.

– Ulkomaalaista mieleen on jäänyt Rob Tallas (kaudella 2003–2004), jonka uraa varjostivat sydänvaivat. Pelaan muuten vielä tänäkin päivänä hänen mailallaan, Lilja kertoo.

Liljaa kiinnostavat myös sisäpalloilulajit. Varsinkin lentopallo saa miehen niveliin liikettä.

– Käyn pelaamassa lentistä sotaveteraanien kanssa. Nekin ovat ihan mukavia tuokioita, Lilja sanoo. (HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

9.4.2020