Kolumnit Uutiset

Linjavaalista puhuminen yliampuvaa

Seinäjoella päätetään tänään SDP:n vetäjästä. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne on haastaja ja Jutta Urpilainen haastettu.

Seinäjoella ei ole kyse vain puheenjohtajavaalista. Kyse on myös linjavaalista, vakuuttavat erityisesti Rinteen kannattajat.

Ihan kuin puheenjohtajan vaihtuessa myös linja vaihtuisi.

Rinne hakee, ainakin puheissaan, eväitä tulevaisuuteen peräpeiliin tuijottamalla. Hän haluaa tiukempaa valtionohjausta teollisuuspolitiikkaan ja puhuu velkaelvytyksen puolesta.

Hän olisi valtiovarainministerinä valmis repimään kehyspäätöksen auki. Lapsilisien leikkausosuus palautettaisiin ja valtion velkaa lisättäisiin miljardilla. Rahat pantaisiin infran parantamiseen, muuhun julkiseen rakentamiseen, biohankkeisiin ja teollisuuden rasitteiden helpottamiseen.

Puhua Rinne voi. Eri asia on, uskooko hän itsekään hallituskumppani kokoomuksen suostuvan kehyspäätösten avaamiseen.

Raamit on hiellä ja tuskalla tehty.

Vasemmistoliitto lähti jo, ja jos Rinne tuoreena puheenjohtajana pysyisi vaatimustensa takana, olisi hallituskriisi valmis ennen juhannustulia.

Rinteen on pakko tehdä haastajana hajurakoa istuvaan puheenjohtajaan. Jotenkin sitä pitää erottua. Vaaliretoriikka ja hallitustyöskentely, jos hänet Jutan tilalle valitaan, ovat ihan eri asioita.

Urpilainen on toiminut hallituksessa kuten muutkin demariministerit ennen häntä. Esimerkiksi Paavo Lipponen leikkasi pääministerinä julkisia palveluja ja tulonsiirtoja paljon enemmän kuin Jyrki Kataisen hallitus nyt.

Pragmaattisuus ajoi yli aatteiden ja ihanteitten. Politiikkaa tehdään ajassa ja silloin lamassa. Oli päätettävä poikkeuksellisen rajuista säästöistä velkakierteen katkaisemiseksi ja talouskasvun käynnistämiseksi Leikkausten lisäksi Lipponen runnoi työmarkkinoille monen vuoden nollatupot.

Työmies ja kannatus kärsivät, mutta maan talous pelastui.

Vähän samassa tilanteessa on Urpilainen nyt.

Aika on kuitenkin vielä haastavampi Urpilaiselle kuin Lipposelle. Enää ei SDP ohjaile ay-liikettä ja työelämän murros siirtää väkeä tehtailta toimistoihin. Työväenluokkaakaan ei enää asenteellisessa mielessä ole. On vain hupeneva joukko puolueaktiiveja.

SDP:n kannatuksessa näkyy myös liikkuvien äänestäjien kasvava joukko, ja kun joudutaan hallituksessa tekemään ikäviä päätöksiä, ei ole ihme, että historiallisen alhaiset suosioluvut seuraavat gallupista toiseen.

Linjanvetoja enemmän SDP:n, kuten muidenkin puolueiden, kannatukseen vaikuttaa puheenjohtajan kyky puhutella kansaa ja hurmata joukkoja.

Demariväki vaihtaisi puheenjohtajaa varmasti, jos se tietäisi kannatuksen kasvun lähtevän siitä. Piristyksen se voisi toki tuoda, mutta tulisiko muuta. Sitä Seinäjoella pohditaan viimeiseen asti.

Päivän lehti

29.3.2020