Uutiset

Linnanherra ja Puuha-Pete

Toimitusjohtaja Pekka Vihma harppoo lahkeet lepattaen Vanajanlinnan soratietä pitkin ja kumartuu nostamaan maahan heitetyn tupakantumpin. Välillä mies korjaa talteen työmiehiltä jääneet työkalut, eikä tarkalta silmältä säästy kiusallinen kivenmurikkakaan. Matkailualan ammattilainen tietää, että näennäiset pikkupuutteet kostautuvat nopeasti yhtiön imagolle.

Linnanherraa Vihmassa on vain pintasilaukseksi. Kun hän ajattelee Vanajanlinnassa 80 vuoden aikana käyskennelleitä suurmiehiä, kulkevat kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Herroja Vanajanlinnassa käy yhä, mutta vieraina. Linnan arki on kovaa työtä.

Taitavana supliikkimiehenä ja ehtivänä Puuha-Petenä tunnettu Pekka Vihma tietää, että Vanajanlinnaan suhtaudutaan Hämeenlinnassa edelleen suurella tunteella. Kohta seitsemän vuotta hotellissa ahertaneet Pekka Vihma ja Mika Walkamo eivät anna kielteisten kommenttien hidastaa vauhtiaan.

– Olen tietoinen, että epäilijöitä riittää yhä Hämeenlinnassa. Minun elämääni eivät henkilökohtaisuudet vaikuta, mutta toivoisin jo työrauhaa. Me teemme paljon töitä ja riskit ovat olleet suuret. Sen tunteen voi jakaa vain toinen yrittäjä, Vihma huokaisee.

Vanajanlinna on joka tapauksessa tänään yksi Etelä-Suomen nopeimmin kasvavista matkailualan yrityksistä. Vihma korostaa, että yrityksen menestyksestä hyötyy koko Hämeenlinna.

– En ymmärrä, miten Vanajanlinnan tilojen vuokraaminen yrittäjälle poikkeaa teollisuushallin vuokraamisesta. Täällä teollisuuden nimi on vain matkailu.
Johtaja tietää mitä puhuu. Hän on työskennellyt 43 vuotta kestäneestä elämästään yli puolet matkailun parissa. Monessa liemessä keitetty liikemies uskaltaa ilmoittaa työnsä tavoitteeksi ihmisten hyvän olon silläkin uhalla, että häntä pidettäisiin naiivina.

Pitkä tie Vanajanlinnaan

Paljasjalkainen hämeenlinnalainen Pekka Vihma päätti jo 16-vuotiaana, että hän elättää itsensä matkailulla. Hämeenlinnan Lyseon lukiossa opiskellut poika vietti hammaslääkärivanhempiensa hämmennykseksi kaikki lomansa Itävallassa hiihdonopettajana.

Vihman ammatillinen suuntautuminen oli järkeilyä. Lukumieheksi hänestä ei ollut, sillä siitä piti huolen lukihäiriö. Tarmoa kuitenkin riitti ja Vihma huomasi olevansa haka organisoimaan erilaisia tapahtumia.

– Olen kai oikea Puuha-Pete. Armeijassa järjestin Linnankasarmeille varusmiestoimikunnan toimintaa ja kun komentaja pyysi minua tekemään saman Parolannummelle, tartuin toimeen. Minut palkittiin työstä sotilasansiomitalilla. Pidän mitalia melkein yhtä suuressa arvossa kuin ylioppilaslakkia. Ja se on paljon, sillä yli 20 vuotta sittten vain harva lukihäiriöinen pystyi kirjoittamaan ylioppilaaksi.

Vaasassa käydyn hotelli- ja ravintolakoulun jälkeen nuori mies heittäytyi koko tarmollaan matkailun maailmaan. Alle kolmikymppisenä hän oli ehtinyt jo työskennellä Messilässä ja Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtajana kunnes kutsu kävi Katinkultaan. Taloudelliseen ahdinkoon ajautunut keskus maksoi Vihmalle avioliiton, mutta toi vatsahaavan ja nykyisen vaimon Maaritin.

90-luvun alussa Vihma palasi Hämeenlinnaan ja perusti Mika Walkamon ja Matti Lylyn kanssa mainostoimisto Precisin. Kirjoituspöydän takana Vihma jaksoi istua kaksi vuotta. Aulangon golfklubin toiminnanjohtajuuden aikana Vihma päätti Walkamon kanssa hankkia oman temmellyskentän.

– Teimme tietoisen päätöksen, että me tarvitsemme ideoillemme oman paikan. Vasta sen jälkeen aloimme pikkuhiljaa etsiä sopivia tiloja. On sattumaa, että Vanajanlinna loppujen lopuksi vuonna 1998 tuli meille.

Perhe kiilaa työn edelle

Tammikuussa on kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Walkamo ja Vihma aloittivat yrittäjinä Vanajanlinnassa. Etenkin ensimmäiset vuodet olivat raskaita. Elämän tärkeysjärjestys on kuitenkin ollut Vihmalle aina selvä.

– Olen valinnut avoimen tiedottamisen työasioissa, mutta perhe-elämä ja ystävät ovat ykkösiä. Ne pidän ominani.

Pekka Vihmaa nähdään harvoin kissanristiäisissä edustamassa. Joskus hän osallistuu messuille, mutta keskittyy siellä omien sanojensa mukaan vain seisomaan osoitetussa paikassa lappu rinnassa.

Markkinamiestä Vihmasta ei oikein saa muovatuksi. Omaa valtakuntaa on talo Hattulassa, lätkähalli tai rallikisat. Sydäntä lähellä olevia luottamustoimia ovat Hämeen Matkailun hallituksen puheenjohtajuus ja HPK-Edustusjääkiekon hallituksen jäsenyys.

– Olen kävelevä puhelinmuistio, sillä minulla on kännykässäni ainakin 500 ihmisen numerot. Vaikken pidä ajatuksesta, että minun oletetaan aina olevan tavoitettavissa, on laajasta suhdeverkostosta ollut hyötyä.

Nelilapsisen perheen isällä ei ole tekemisestä pulaa. Onneksi tukena on vaimo Maarit Vihma, joka työskentelee Vanajanlinnan linnanrouvana. Samasta työpaikasta huolimatta Vihmoilla puhutaan harvoin työasioista ruokapöydässä.

– Minun mielestäni jokaisella pitäisi olla haaveita. Minä en ole osannut elää ”sitten joskus”, vaan olen aina elänyt ”just nyt”.

Vihma muistelee onnellisena viime vuonna koko perheen kanssa Uudessa Seelannissa vietettyjä kuukausia. Vihmat eivät lionneet kolmen kuukauden irtiottoaan viiden tähden hotellin poreammeessa, vaan paiskivat töitä viiniviljelyksillä. Kerrankin isällä oli aikaa leikkiä nuorimmaisensa kanssa. Se oli luksusta, jota ei rahalla saa.

Silkkaa iloa ja luksusta Vihman elämään tuo aikuisena löytynyt ralliharrastus. Kun mies vetää kypärän päähänsä ja painaa tallan pohjaan, on elämä silkkaa nautintoa.

– Teen kaikkeni, että pääsen joskus ajamaan SM-tasolla. Sijoituksella ei ole merkitystä, kunhan vain pääsen tavoitteeseeni.

Pekka Vihma tunnustaa, että hän on projektimies. Elämässä on kaikella alku, mutta myös loppu. Ikuisuuksia ei projekti nimeltä Vanajanlinnakaan voi kestää, mutta tällä hetkellä töitä ja unelmia riittää vielä vuosiksi.

– Se on kuitenkin varmaa, että kun minulta yksi projekti loppuu, löytyy aina uusi.