Kanta-Häme Uutiset Hämeenlinna

Linnankadun pulkkamäki oli kiva, pomppuinen ja vauhdikas – Palanderin talon talviriehassa vilisi myös yksisarvisia ja kaverikoiria

Palanderin talon talvirieha keräsi runsaasti väkeä. Lunta oli riittävästi pulkkamäessä.
Hertta Anttonen oli varustautunut mäen laskuun sopivilla varusteilla, johon kuulee muun muassa haalari ja kuomat. Isoisä Arto Kajanto antaa vauhtia. Kuva: Tomi Vesaharju
Hertta Anttonen oli varustautunut mäenlaskuun sopivilla varusteilla, johon kuuluuvat muun muassa haalari, Kuomat ja pipo. Isoisä Arto Kajanto antaa vauhtia. Kuva: Tomi Vesaharju

Palanderin lauantainen talvirieha keräsi tänä lumettomanakin talvena mukavan määrän kävijöitä Kotimuseon pihamaalle.

Tapahtuman perinteisiin kuuluu Linnankadun pulkkamäki, joka tänä talvena oli kiva, pomppuinen ja vauhdikas. Näin mäkeä kuvaili hämeenlinnalainen Hertta Anttonen.

Anttonen ehti testata mäkeä yli kymmenen kertaa, sillä hän oli tullut paikalle yhdessä isovanhempiensa Kirsti ja Arto Kajannon kanssa heti mäen avauduttua. Vain puoli tuntia myöhemmin Palanderin talon seinustalle muodostui mäenpituinen jono.

Palanderin talon talviriehan ehdoton vetonaula oli perinteinen pulkkamäki, joka tänä vuonna rakennettiin noin 15 kuormasta siirtolunta.

Vaikka Anttoselle mäenlasku oli tälle talvelle ensimmäinen, oli hänellä pulkan ohjaus hyvin muistissa.

– Äskenkin ohitin yhden, joka meni liukurilla. Kun muut ohjaavat siksakkia, niin minä pääsen ohi käsillä, Anttonen selostaa.

Stiga tai pulkka, kauluri, haalari ja hanskat sekä kuomat ja pipo. Näillä varusteilla pärjää Anttosen mukaan mäessä kuin mäessä.

Tuuloslaiset siskokset Saara (takana) ja Roosa Laine testasivat Linnankadun pulkkamäen yhdessä.

Lotta Laine osui talviriehaan sattumalta tyttäriensä Saaran ja Roosan kanssa. Perhe asuu Tuuloksessa, jossa Saaran mukaan on tänä talvena päässyt kuin pääsytkin laskemaan mäkeä.

– Tulimme tädin seuraksi ja sitten muuten vaan, Saara Laine selvittää.

– Luin tapahtumasta lehdestä ja menimme tästä sattumalta ohi. Pulkan saimme lainaan museolta, äiti kertoo.

Museopihalla oli tarjolla lapsille myös ongintaa, keppihevosrata ja kaverikoirien rapsuttelua. Käsityötalo Willa Vaskessa askarreltiin yhdessä lumiukkoja ja sydämiä.

Aada-Sophie Bracker ohjasti yksisarvisen läpi radan ilman, että yksikään este tippui. Veli Aarne Bracker ja äiti Salla Kononow-Bracker seurasivat taustalla. Kuva: Tomi Vesaharju
Aada-Sophie Bracker ohjasti yksisarvisen läpi radan ilman, että yksikään este tippui. Veli Aarne Bracker ja äiti Salla Kononow-Bracker seurasivat taustalla. Kuva: Tomi Vesaharju

Vaikka Aada-Sophie Bracker ei harrasta ratsastamista, onnistui hän silti ohjaamaan yksisarvisen keppihevosen hienosti läpi radan.

– Rata oli tosi kiva, kun siellä sai hyppiä. Kävin siellä kolmeen kertaan, hän kertoo.

Tytön äiti Salla Kononow -Bracker pohtii, että onkohan yksisarvisessa jotain taikapölyä, kun esteet ylittyvät kuin lentäen.

Tyttö ei usko taikuuteen. Kyseessä on taitolaji, johon ei taikapölyä tarvita. HäSa

Hämeenlinnan seudun kaverikoirat olivat tulleet paikan päälle rapusteltaviksi.
9-vuotias englanninspringerspanieli Iines on kokenut kaverikoira.
Willa Vasken käsityötalossa askarreltiin lumiukkoja ja sydämiä Päivi Ravantin ja Anneli Venesjärven avustuksella.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic

Uusimmat