Uutiset

Lintukuvaaja matkaa kuin muuttolintu maasta toiseen

Mitä sanoisitte seuraavista työolosuhteista: 40-50 astetta hellettä, ympärillä kasa kamelinraatoja ja pään päällä ja kaikkialla kymmeniä kotkia niitä ahmimassa. Tai kameran kanssa Itämeren ulkoluodolla kaksi vuorokautta lämmittämättömässä vanerikopissa merikotkia kuvaamassa. Sellaista on joskus luontokuvaaja ja ornitologi Dick Forsmanin arki. Se on tälle maailman luontokuvaajien kärkeä edustavalle miehelle kuitenkin se ainoa oikea ammatti.

-Olen erikoistunut petolintujen kuvaamiseen ja tutkimiseen. Pikkupojasta asti linnut ovat kiehtoneet minua ja olen valokuvannut niitä vuodesta 1970, jolloin sain ensimmäisen järjestelmäkamerani.

Tämän vuoden Forsman on pitänyt lomaa lintumatkaoppaan työstään. Sen sijaan hän on tehnyt kolme omaa ulkomaanmatkaa Espanjaan, Japaniin ja Omaniin. Näillä matkoilla kuvattuja petolintuja hämeenlinnalaiset pääsivät ihailemaan Aulankokeskuksessa keskiviikkona. Monen mielestä esimerkiksi korppikotkat olisivat inhottavia kuvattavia, Forsmanista ne ovat mukavia ja näyttäviä lintuja, joita on upeaa kuvata varsinkin lennossa.

-Suomessa isoja lintuja ovat ainoastaan maa- ja merikotka. Omanissa taas kaatopaikalla voi nähdä korppikotkia, joitten siipien väli on 1,6-1,8 metriä. Ja ne ovat vielä pieniä verrattuna korvakorppikotkaan, jonka siipien väli voi olla kolmekin metriä, Forsman kehuu.

Isoja lintuja eksoottisissa paikoissa

Omanissa Forsman kuvasi pääkaupungin lähettyvillä olevalla kaatopaikalla, jonne tuotiin 10-20 autolastillista sisälmyksiä päivittäin.

-Eihän siellä ollut hajuhaittoja, se riippuu siitä, kuinka läheltä kuvaa. Lintujen lisäksi siellä oli herhiläisiä ja ampiaisia, joten liian lähelle lintuja ei muutenkaan kannattanut mennä.

Espanjassa Forsman pääsi Pyreneillä kuvaamaan yhtä hänelle eniten merkitsevistä petolinnuista, partakorppikotkaa.

– Niitä on vain muutamia kymmeniä Euroopassa. Partakorppikotka on kuin kuu taivaalla: sen näkee, muttei saa omakseen. Edes ottamani kuvat eivät tee oikeutta sen liikkumiselle. Se ylittää muutamassa minuutissa rotkoja, joitten ylittämiseen ihmiseltä menee jalan päiviä.

Hokkaidolla Japanissa Forsman taas pääsi kuvaamaan painonsa mukaan maailman suurinta kotkaa, kuningasmerikotkaa.

-Olen unelmoinut Hokkaidon matkasta pikkupojasta asti. Siellä oli muuten täydellistä kuvata, ellei oteta lukuun japanilaista aamiaispöytää. Siellä syödään raakana kaikkea, mitä merestä saa elävänä tai kuolleena. Suosittelen, että otatte omat eväät mukaan, Forsman vitsailee.

Sitten hän vakavoituu ja toteaa, ettei luontokuvan ottaminen ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyään.

-Minähän olen vain painanut nappia. Kuvaajan täytyy nykyään vain pitää lintu tähtäimessä, kamera hoitaa loput.

Päättäväisyyttä ja sitkeyttä tässä ammatissa kuitenkin vaaditaan. (HäSa)