Kolumnit Uutiset

Lisää lahopuuta linnuille

Pystyynkuolleista lahopökkelöistä on jatkuvasti pulaa maamme metsissä. Lintuharrastajat ovat tienneet tämän jo kauan, mutta nyt tilanteeseen on havahtunut myös yksi metsäteollisuuden suurimmista nimistä Metsä Group.

Yhtiö arvelee olevansa Suomessa ensimmäinen toimija, joka on lokakuusta alkaen ryhtynyt tekemään pökkelöitä järjestelmällisesti kaikissa hakkuissa – metsänomistajan suostumuksella tietenkin.

Aiemmin pökkelöitä on tehty vain metsänomistajan pyynnöstä, mutta nyt jokaisen uuden puukaupan yhteydessä omistajalta kysytään, tehdäänkö hänen metsäänsä kaksi tekopökkelöä hehtaarille vai ei.

Tämähän kuulostaa hyvältä, sillä lahopuut ovat elintärkeitä monille lajeille. Pari tunnetuinta esimerkkiä ovat valkoselkätikka ja hömötiainen.

Edellinen viihtyy vain rehevissä lehti- ja sekametsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. Niistä tikka etsii ravintonsa. Pesänsä se voi kaivaa myös elävään puuhun.

Sopivien elinympäristöjen kadotessa myös valkoselkätikat katosivat Suomesta miltei tyystin. Vasta viime vuosina kanta on alkanut hitaasti elpyä, mutta laji on silti yhä erittäin uhanalainen.

Hömötiainen puolestaan suosii varttuneita havu- ja sekametsiä, joista se etsii sopivan pehmeän pökkelön pesäpaikakseen. Tehometsätalouden jäljiltä sellaisia on kuitenkin yhä vaikeampi löytää, minkä seurauksena myös hömötiainen on vähitellen katoamassa Etelä-Suomesta.

Vielä muutama vuosikymmen sitten hömötintti kuului metsiemme runsaimpiin lintuihin, mutta nykyisin se luokitellaan jo vaarantuneeksi lajiksi.

Hakkuiden yhteydessä uudet pökkelöt tehdään katkaisemalla puunrunko 2-4 metrin korkeudelta. Valinnassa suositaan kuitupuukokoisia lehtipuita, mutta tarvittaessa niitä voidaan tehdä myös havupuista. Muutamassa vuodessa pökkelöt alkavat lahota, jolloin tikat ja tiaiset pääsevät kaivamaan niihin pesäkolonsa.

Pari sinne tänne jätettyä pökkelöä ei kuitenkaan vielä ratkaise kolopesijöiden asuntopulmia. Metsä Group tosin korostaa toimivansa isoilla pinta-aloilla, jolloin tulevia kolopuita syntyy satoja joka päivä, jos vain metsänomistajat suostuvat siihen.

Tuoreessa Metsä Groupin Viestissä metsäjohtaja Juha Mäntylä uskoo, että valtaosa metsänomistajista haluaa tällä tavoin osallistua uhanalaisten lajien elinolojen turvaamiseen.

Tätä sopii toivoa. Ainakaan ei ole kyse isoista uhrauksista, sillä lehden mukaan yksi pökkelö vähentää metsänomistajan hakkuutuloja vain joitakin kymmeniä senttejä hehtaarilla.