Uutiset

Lisää väriä elämään

Istun parturissa inhimillisesti katsottuna aivan liian aikaisin sumuisena maanantaiaamuna. Onneksi valokuvaaja sanoo, että pitäisi jo herätä.

PS Hiusstudion maajoukkueparturi Kati Suokas levittää pensselillä päähäni kauniin vaaleansinistä väriä. Luotan häneen sataprosenttisesti enkä tullut etukäteen edes kysyneeksi mitä väriä hän aikoo panna hiuksiini.

Väriä? Minulleko? On liian myöhäistä juosta karkuun.

Onneksi lyhyet hiukset pitää leikata usein, joten värjätty osa ehtii kasvaa pois ehkä jo parin kuukauden päästä.

Ei siinä pitäisi olla mitään erikoista, että 44-vuotias mies värjäyttää hiuksiaan. Ei siis pitäisi. Mutta jotenkin vaan on.

Sukupolvien tuska on aika heittää pois. Helppoa oli isoisälläni. Hän oli nuoresta asti täyskalju. Ei ollut huolta hiuksista.

Ulkonäöllä on väliä

Uskokaa nyt jo, että miehen ulkonäöllä on väliä. Anteeksi vaan, mutta myös miehelle itselleen.

Ei minuakaan tarvinnut toimituksen naisten pakottaa hiusvärjäykseen. Ihan vaan vähän innostivat. Keskellä pimeintä syksyä on hyvä saada lisää väriä elämään.

Kehitys on kehittynyt. Parikymppiset nuorukaiset värjäyttävät hiuksiaan ja hoitavat muutenkin kauneuttaan paljon meikäläisiä tottuneemmin.

Ei rumankaan tarvitse olla lopun ikäänsä ainakaan hirveän ruma.

Vanhoillisia asenteita

Asenteista ei ihan helposti päästä. Saisiko miesten kauneudenhoidosta ylipäätään puhua? Ei varmaan ainakaan kovin isoon ääneen. Olisikohan siis turvallisinta käyttää tässäkin jutussa sanaa ulkonäkö.

Suomalainen mies älyää hoitaa naamaansa muullakin kuin kirvelevällä Mennenillä. Mainoksillakin on vaikutusta: nuoret pojat ovat Axen suurkuluttajia.

Television viihdesarjassa menee läpi sellainenkin kammottava käsitys, jonka mukaan miehen pitää olla homoseksuaali osatakseen hoitaa itseään. Se on raakaa rasismia. Kyllä totta vie heteromieskin osaa avata kosteusvoidepurkin.

Liiankin hillittyä

Vähän ajan päästä värinlaitosta kaikki on onnellisesti ohi. Pesun ja kuivauksen jälkeen sininen on tiessään ja tilalla on hillittyjä raitoja, jotka korostavat lyhyen hiusmallini rikkonaisuutta (tai jotakin sinne päin). Pohjaväriä ei tarvittu, koska hiukset ovat muutenkin tarpeeksi tummat. Vielä vähän vahaa ja pää on valmis uuteen päivään. Olokin on harvinaisen hyvä.

Työpaikalla kolme naispuolista työtoveria huomasivat oitis hiukseni ja kehuivat vuolaasti.

Omasta mielestäni hiukset ovat ehkä liiankin hillityt. Seuraavalla kerralla lisää väriä!

Vaimolta kesti monta minuuttia ennen kuin hän huomasi mitään tapahtuneen. Sellaista on elämä.

Päivän lehti

4.4.2020